keskiviikkona, maaliskuuta 29, 2017

Väriteoriaa: voikkovärit – tuplavoikot (samanperintäiset voikot)

Tämä postaus on osa väriteoriaa-sarjaa.

Mitä ovat tuplavoikot?
Tuplavoikot eli samanperintäiset voikkovärit ovat kolme hyvin lähellä toisiaan olevaa väriä. Pohjaväri vaihtuu, se on jokin perusväreistä, mutta sitä vaalentaa molemmilta vanhemmilta peritty voikkogeeni. Samanperintäisenä esiintyessään voikkogeeni vaalentaa hyvin paljon sekä ruskeaa että mustaa väriä, joten kaikki nämä värit ovat likimain samannäköisiä. Värejä on käytännössä melko vaikea erottaa toisistaan, siksi esittelen ne yhdessä tekstissä.

Nimitykset
Värikohtaiset nimitykset ovat seuraavat:

  • Cremello: rautiaspohjainen väri
  • Perlino: ruunikkopohjainen väri
  • Smoky cream: mustanpohjainen väri

Reaalimaailmassa ei näitä nimityksiä yleensä käytetä, vaan kaikki tuplavoikot niputetaan yhteen ja niitä kutsutaan nimellä valkovoikko, sinisilmäinen voikko, tai BEC (blue-eyed cream). Virtuaalimaailmassa tuplavoikko on melko yleinen termi näistä kaikista, genetiikan kannalta korrekti termi on samanperintäiset voikkovärit.

Englanninkielisissä maissa käytetään yleensä nimitystä cream tai creme. BEC-termi tulee oletettavasti Britanniasta ja siellä se on ollut erityisesti ponikantakirjojen käytössä.

Joskus tuplavoikkoja kutsutaan myös albinoiksi, mutta se on virheellinen nimitys, koska hevosilla ei esiinny lainkaan varsinaista albinoa. Albino on resessiivinen geeni ja aidot albinot ovat punasilmäisiä. Lisäksi albinoilta puuttuu kaikki väripigmentti, mutta kuten alla olevista kuvista ja kuvauksista huomataan, tuplavoikoilla on väripigmenttiä jonkin verran.

Ulkonäkö
Kaikilla tuplavoikoilla on valkoinen tai kermanvalkoinen. Silmät ovat siniset tai siniharmaat. Iho on vaaleanpunainen ja kaviot vaaleat.

Cremello on yleensä tasaisen vaalea, toisinaan sen peitinkarva on kermanvalkoinen ja jouhet vitivalkoiset. Cremelloilla ei esiinny oranssihtavaa sävyä.

Perlino on peitinkarvaltaan myös valkoinen tai kermanvalkoinen. Toisinaan sen jouhissa on tummempaa sävyä, joka voi olla kellertävää tai tummimmillaan jopa oranssihtavaa. Jalkojen nivelien kohdalla voi tätä sävyä esiintyä myös.

Smoky creamin peitinkarvassa saattaa olla hento harmahtava sävy, toisinaan silläkin saattaa esiintyä kellertävää tai oranssihtavaa sävyä erityisesti jouhissa ja jaloissa. Englanninkielinen nimitys viittaakin savunharmaaseen kermanväriin.

Nämä luetellut erot eivät kuitenkaan päde kaikkiin yksilöihin ja värien erottaminen toisistaan voi olla hankalaa tai mahdotontakin.

Mihin on mahdollista sekoittaa?
Kuten yllä on todettu, tuplavoikojen värien erottaminen toisistaan on reaalimaailmassa vaikeata, jopa mahdotonta, ainakin ilman geenitestausta.

Tuplavoikkoja on vaikea sekoittaa muihin väreihin, joskus tosin hyvin vaalea voikko ja tummasävyinen tuplavoikko voivat olla hyvin lähellä toisiaan, mutta voikoilla on aina tumma iho ja myös tummat silmät, toisin kuin tuplavoikoilla.

Muista väreistä samppanjanvoikko on ulkonäöltään melko lähellä tuplavoikkoja. Niillä kuitenkin yleensä esiintyy joitain samppanjavärien tuntomerkeistä, jotka taas puuttuvat tuplavoikoilta.

Pearl yhdistyneenä eriperintäiseen voikkoon tuottaa myös hyvin tuplavoikon näköisen värityksen hevoselle. Pearlin parhaana tuntomerkkinä on vihertävän- tai kullan-sävyiset silmät.

Sekä samppanjanvoikko että pearl-voikkoyhdistelmä ovat kuitenkin erittäin harvinaisia.

Esimerkkikuvia
tuplavoikko, tässä merkitty cremelloksi, mutta voi olla kyllä myös perlino tai smoky cream
tuplavoikko, tämäkin on merkitty cremelloksi ja saattaa ollakin se. Jaloissa tai hännässä ei näy lainkaan tummempaa sävyä.
perlino, virtuaalihevosella merkitty siis smoky creamiksi, mutta kuvan ori on geenitestattu perlino
cremello, virtuaalihevosella vielä merkitty sabinoksi, koska jonkin verran valkoisia merkkejä löytyy. Melko tumma väri, huomatkaa että valkoiset sukat erottuvat hyvin. Iho on kuitenkin vaaleanpunainen, joten voikko tämä ei ole. Peitinkarvassa näkyy pientä papurikkokuviointia, joka ei ole tyypillistä tuplavoikoille. Yritin selvittää, jos kuvan hevosella olisi samppanjaa suvussa, mutta ei ainakaan nopealla tarkistuksella löytynyt viitteistä sellaisesta.
perlino, tällä näkyy selkeästi tuota tummempaa väriä jouhissa ja jaloissa. Kuvan hevonen voi periaatteessa olla kyllä smoky creamkin, mutta näistä ei tosiaan tiedä aina.
perlino, hyvin oranssinsävyinen kauttaaltaan. Koska kyseessä on ahaltek, on peitinkarva vielä erityisen kiiltävää, se ei ole yleinen tuplavoikkojen piirre.
tuplavoikko, merkitty virtuaalihevosella perlinoksi, mutta sävyn perusteella voisi olla smoky creamkin. Kuten sanottu: näistä ei voi tietää.

Esiintyminen ja yleisyys
Tuplavoikkovärejä voi esiintyä teoriassa kaikilla niillä roduilla, joilla esiintyy eriperintäisiäkin voikkovärejä. Rotuskaala on siis kohtuullisen laaja, mutta vain aniharvalla rodulla voikkovärit ovat yleisiä. Tuplavoikot ovat vieläkin harvinaisempia kuin eriperintäiset voikkovärit. Joillain roduilla tuplavoikot eivät ole toivottuja tai hyväksyttyjä värejä, vaikka eriperintäisiä voikkoja esiintyy ja niitä ei pidetä mitenkään ongelmallisina.

Lyhenteet
Tuplavoikoilla ei ole virallisia lyhenteitä reaalimaailmassa. Sukuposti käyttää paljon lyhennettä bec. Sinisilmäisestä voikosta käytetään lyhennettä ssvkk tai ssvkko.

Virtuaalimaailmaan on jossain määrin vakiintuneet seuraavat lyhenteet:
cre – cremello
perl – perlino
sc – smoky black

Vieraskieliset nimet
Englanti: cremello, perlino, smoky cream
Ruotsi: gulvit, pärlvit, sotvit
Saksa: ei omia nimityksiä, käytetään englanninkielisiä nimiä

Genotyyppi
Cremello: ee CCRCCR
Perlino: E A CCRCCR
Smoky cream: E aa CCRCCR

Huomattavaa periytymisessä
Tuplavoikon molempien vanhempien tulee olla voikkovärisiä, vähintään yksinkertaisia voikkoja. Kahden tuplavoikon risteytyksestä tulee aina tuplavoikko myös.

Kaksinkertainen voikkogeeni peittää käytännössä alleen kaikki muut värit. Esimerkiksi perlinonkimo näyttää perlinolta ja samppanjancremello näyttää cremellolta. Ainoastaan isot kirjavuuskuviot, kuten tobiano, saattavat erottua, koska se aiheuttaa vitivalkoisia laikkuja peitinkarvaan ja tuplavoikkojen karva ei välttämättä ole täysin valkoista. Samaan tapaan siitä voivat erottua valkoiset merkit.

sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2017

Väriteoriaa: voikkovärit – mustanvoikko

Tämä postaus on osa väriteoria-sarjaa.

Ulkonäkö
Eriperintäinen voikkogeeni ei juuri vaalenna mustaa väriä ja mustanvoikko on vaikea väri tunnistaa. Se voi olla likimain musta tai mustanruskea, hevonen näyttää lähinnä kulomustalta, mustanruunikolta tai tummanrautiaalta. Mustanvoikolla kuitenkin pää, jouhet, jalat ja selkä ovat usein tummemmat kuin kyljet, joissa näkyy kellertävää tai toisinaan punertavaa sävyä. Joillain yksilöillä on selkeä siima, joka näkyy varsinkin varsana. Mustanvoikolla on usein hieman tavallista vaaleammat silmät ja vaaleat korvansisustat.

Mustanvoikon väri voi vaidella voimakkaasti vuodenaikojen mukaan. Värinvaihtelu ei yksin kuitenkaan tarkoita sitä, että hevonen olisi mustanvoikko, moni muukin väri voi käyttäytyä niin.

Vaalea mustanvoikko on haalistuneen ruskeanharmaa. Värisävy voi olla kellertävä tai kullanvärinen, mutta toisinaan myös siniharmaa. Jalat ja jouhet ovat runkoa tummemmat, silmät pähkinän- tai vaaleanruskeat. Iho voi olla myös vaaleahko.

Mihin on mahdollista sekoittaa?
Mustanvoikko on helppo sekoittaa moneen muuhun väriin. Itse asiassa se on vaikea ylipäänsä tunnistaa oikein. Erot muihin väreihin voivat olla pieniä eivätkä ne aina näy varsinkaan kuvista.

Mustanvoikko voi näyttää seuraavilta väreiltä:
– musta
– kulomusta
– mustanruunikko
– tummanruunikko
– tummanrautias
– sysirautias
– hiirakko
– savakkorautias (ennen mustanvoikko-termin keksimistä varsinkin vaaleat mustanvoikot menivät rekistereihin helposti savakkorautiaina)
– samppanjanmusta

Esimerkkikuvia
nuori mustanvoikko, suvusta näkee että tämä ei voi olla musta, ruunikko, tai rautias, vaan sillä on yksi voikkogeeni eikä se nyt ruunivoikoltakaan näytä, niin mustanvoikko on oikeastaan ainoa vaihtoehto
vaalea mustanvoikko tai ainakin mustanvoikoksi merkitty. Kuvista näkyy hyvin värisävy, josta en oikein osaa sanoa mitä se oikein muistuttaa, mutta joka tapauksessa tuollaista näkee vaaleilla mustanvoikoilla usein. Pääkuvassa näkyvät vaaleat korvansisustat.
mustanvoikko tai ainakin sellaiseksi merkitty issikka taas. 2008 otetuissa kuvissa peitinkarvassa näkyy vähäisen kellertävää sävyä, 2012 ulkona otetuissa kuvissa puolestaan melko selkeä punaruskea.
mustanvoikko, varma tapaus sukunsa puolesta. Tällä ovat jouhet melko vaaleat, mahdollisesti kulottuneet auringossa, ja pää ja jalat ovat hyvin samanvärisiä rungon kanssa. Mistä sitten voi tietää, että tämä on mustanvoikko? No, suvusta lähinnä tässä tapauksessa. Jos tuota kuvaa mietittäisiin virtuaalihevoselle, sen voisi ihan rauhassa laittaa vaikkapa raudikolle.
mustanvoikko varsa, sukunsa perusteella tämäkin on varmasti mustanvoikko. Varsin tumma varsana, väri on selkeämmin punertava myöhemmällä iällä.
mustanvoikko, aika hauskanvärinen minusta. Huomatkaa papurikkokuviointi, joka ei ole mitenkään tavatonta mustanvoikoilla

Esiintyminen ja yleisyys
Mustanvoikkoa voi teoriassa esiintyä kaikilla niillä roduilla, joilla esiintyy voikkogeeniä ja mustaa. Mustanvoikko on kuitenkin voikkoväreistä harvinaisin, samoin kuin musta on perusväreistä harvinaisin. Osin harvinaisuutta tietenkin selittää se, että mustanvoikko tunnistetaan harvoin oikein.

Lyhenteet
mvkko/mvkk – mustanvoikko

Vieraskieliset nimet
Englanti: smoky black
Ruotsi: gulsvart (gsv)
Saksa: der Erdbraune

Genotyyppi
E aa CCCR

Huomattavaa periytymisessä
Vähintään toinen mustanvoikon vanhemmista on oltava voikkovärinen.
Koska mustanvoikko on niin vaikea tunnistettava, voi joskus sukuja katsoessa näyttää siltä, että voikkoväri hyppii sukupolvien ylitse, koska mustanvoikkoja hevosia ei ole tunnistettu voikkovärisiksi. Varsinkin ennen 2000-lukua ei mustanvoikko-termiä käytetty suomenkielessä lainkaan ja muuallakin maailmassa se oli terminä varsin tuntematon.

keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2017

Väriteoriaa: voikkovärit – ruunivoikko

Tämä postaus on osa väriteoria-sarjaa.

Ulkonäkö
Ruunivoikolla on keltainen tai kellertävänruskea peitinkarva ja mustat jalat ja jouhet.

Ruunivoikon peitinkarvan tummuus voi vaihdella liki maidonvalkoisesta tummahkoon kellanruskeaan. Tummimmat ruunivoikot ovat tummanruskeita, mutta niiden kuonossa, kainaloissa ja kupeilla on keltaista väriä. Tästä huolimatta ruunivoikkojen tummuutta harvemmin ilmoitetaan värin yhteydessä, mutta vaalea ruunivoikko ja tumma ruunivoikko ovat ihan käyttökelpoisia termejä.

Ruunivoikot syntyvät aikuisväriään vaaleampina, vaaleankellertävinä tai vaaleanruskeina. Jalat ovat vaaleat, vain nivelten kohdalla on tummempaa väriä. Jouhet ovat mustat tai harmaat, nekin saattavat tummua iän myötä. Varsan silmät ovat siniset tai harmaat ja iho vaaleanpunertava. Molemmat tummuvat ajan myötä, iho nopeammin, silmät saattavat olla vaaleat useita kuukausia.

Mihin on mahdollista sekoittaa?
Ruunivoikon voi sekoittaa vaikka mihin! Tummat ja toisinaan keskisävyisetkin ruunivoikot voi olla vaikeita erottaa ruunikoista, erityisesti vaaleanruunikoista. Erona on yleensä värisävy: ruunikoiden peitinkarva on selkeämmin ruskea tai punaruskea, ruunivoikkojen varmin tuntomerkki on kellertävä sävy.

Ruunivoikko on hyvin lähellä ruunihallakkoa, aikaisemmin näitä ei edes eroteltu keskenään vaan kaikista keltasävyisistä, mustajouhisista hevosista puhuttiin hallakoina. Ruunivoikko-termi on kehitetty oletettavasti 90-luvulla vasta. Ruunihallakolla on kuitenkin olemassa hallakkovärien yleiset tuntomerkit, joista tarkemmin hallakkovärien yhteydessä.

Samppanjanruunikko on myös hyvin lähellä ruunivoikkoa. Samppanjanruunikolla on kuitenkin yleensä näkyvissä ainakin joitain samppanjavärien yleisistä tuntomerkeistä. Näistä lisää samppanjavärien yhteydessä.

Esimerkkikuvia
ruunivoikko, hyvin selkeä ruunivoikko, peitinkarvassa näkyy papurikkokuviointia
tumma ruunivoikko, jolla näkyy hyvin selkeä papurikkokuviointi. Sävy on sen verran selkeästi keltainen, että ruunivoikoksi tämän tunnistaa varsin helposti, vaikka hännässä on valkoista (mistä se johtuu, en tiedä, ehkä Gulastra Plume)
varsin vaalea ruunivoikko
ruunivoikko, melko tumma ja mielestäni kuva saattaisi olla ainakin jotenkin uskottava myös vaaleanruunikolla. Toki peitinkarvan sävy ei ole yhtään punertava, vaan taittaa enemmän sinne keltaisen, ehkä jopa vihertävän, suuntaan. Muistakaa toki että eri näytöillä värit voivat näyttää erilaisilta. Silti tämä on mielestäni kohtuullisen selkeä ruunivoikko.
tumma ruunivoikko, tällä näkyy päässä tuota keltaista sävyä, joka on se ruunivoikon tavaramerkki erona ruunikkoon
tumma ruunivoikko, tälläkin tuo keltainen sävy paljastaa ruunivoikon

Esiintyminen ja yleisyys
Voikkovärit eivät ole muiden erikoisvärien tavoin mitenkään yleisiä, mutta voisin sanoa, että ruunivoikko on ehkä voikkoväreistä yleisin.

Lyhenteet
rnvkk/rnvkko - ruunivoikko

Vieraskieliset nimet
Englanti: buckskin
Ruotsi: gulbrun (gbr)
Saksa: der Falbe

Genotyyppi
E A CCCR (ruunikko + yksinkertainen voikkogeeni)

Huomattavaa periytymisessä
Vähintään toisen vanhemman tulee olla voikkovärinen, jotta varsasta voi tulla ruunivoikko. Voikko-geeni ei periydy piilossa.

sunnuntaina, maaliskuuta 19, 2017

Väriteoriaa: voikkovärit – voikko

Tämä postaus on osa väriteoria-sarjaa.

Ulkonäkö
Voikon peitinkarva on keltainen ja jouhet valkoiset. Peitinkarvan sävy voi vaihdella kermanvalkoisesta hyvin tummaan keltaiseen. Toisinaan nokikuvio voi tummentaa karvan tummanruskeaksi, tällöin keltaista väriä näkyy paikoin päässä ja mahdollisesti kainaloissa, kupeilla ja jaloissa nivelten kohdalla. Jouhet voivat olla myös harmaan sävyiset hamppujouhet. Voikoilla on aina tumma iho (paitsi valkoisten merkkien alla), tummat silmät (paitsi jos esimerkiksi jokin kirjavuuskuvio aiheuttaa herasilmiä) ja tummat kaviot (sukkajalkaisilla kaviot ovat vaaleat).

Voikkojen kohdalla erotellaan harvoin eri sävyjä ja lähinnä kyseeseen tuleekin tumma voikko tai vaalea voikko.

Voikon värisävy voi vaihdella vuodenaikojen mukaan, jolloin pitkä talvikarva on kesäkarvaa vaaleampi. Erityisen selvästi tämä näkyy pitkän talvikarvan kasvattavilla alkuperäisroduilla.

Voikkojen varsaväri voi vaihdella paljon, toiset syntyvät aikuisväriään tummempina, toiset taas hyvin vaaleina. Vastasyntyneellä voikkovarsalla iho on vaaleanpunainen, silmät ovat vaaleat, siniset tai harmaat. Silmien väri ja iho tummuvat ajan myötä

Mihin on mahdollista sekoittaa?
Voikon ja liinajouhisen vaaleanrautiaan erottaminen toisistaan on joskus haastavaa. Voikon tuntomerkki on kuitenkin peitinkarvan keltainen sävy, rautiaan peitinkarva on enemmän ruskean- tai punaruskeansävyinen. Joskus sävyjenkään perusteella ei voida näitä kahta erottaa.

Tumman nokikuvioisen voikon tunnistaminen voikoksi voi olla haastavaa, vihjeenä näissäkin tapauksissa toimii se keltainen sävy, jota voi esiintyä paikoittain. Se ei ole perusrautiaille tyypillistä.

Hyvin vaalea voikko voidaan sekoittaa tuplavoikkoihin tai muihin hyvin vaaleisiin väreihin. Tuplavoikoilla on kuitenkin vaaleanpunainen iho ja siniset silmät, toisin kuin tummaihoisella voikolla.

Samppanja yhdistyessään rautiaaseen tuottaa hyvin paljon voikon näköisen värin. Erottaminen voi olla hankalaa, mutta samppanjaväreillä esiintyy tiettyjä tuntomerkkejä, jotka voikolta puuttuvat yleensä. Näistä enemmän samppanjavärien kohdalla. Samppanja on kuitenkin erittäin harvinainen väri ja sitä esiintyy vain amerikkalaisilla roduilla.

Homotsygootti pearl yhdistyessään rautiaaseen tuottaa myös helposti voikkoon sekoitettavan värin. Pearlin sävy on kuitenkin yleensä lämmin, aprikoosin sävyinen. Lisäksi niiden iho on tummahko laventelin sävyinen, joka poikkeaa voikkojen tummanharmaasta ihosta, mutta kuvista se voi olla vaikea erottaa.

Esimerkkikuvia
melko vaalea voikko, jolla kuitenkin näkyy selkeästi tumma iho turvassa sekä etujalkojen tummat kaviot.
tummahko voikko, joka ainakin minun mielestäni on kuitenkin sen verran keltasävyinen, että tuota ei oikein voi sekoittaa rautiaaseen
tummahko voikko, tämä alkaa olla siinä rajoilla, että voisiko tuo kuva sopia jo rautiaallekin. Kuitenkin melko keltasävyinen ja kuvassa on oikeasti voikko ori.
tummahko, mutta silti selkeä voikko, karvassa näkyy papurikkokuviointia, joka on melko yleistä
hamppujouhinen voikko
tumma, papurikkokuvioinen voikko, mutta vaikka onkin tumma, on keltainen sävy sen verran selkeä, että tunnistaminen on helppoa
voikko, hyvin selkeä
hyvin vaalea voikko, tämän voi melko helposti sekoittaa vaikkapa kimoon. Kimoilla on kuitenkin yleensä epätasaisempi väritys, esimerkiksi jaloissa nivelien kohdalla on tummaa, jopa mustaa väriä usein hyvinkin myöhälle iälle. Lisäksi kellertävä sävy ei ole tyypillistä kimoille, niiden perussävy on enemmänkin harmahtava.
tummaksi voikoksi merkitty poni, jonka väristä ei kyllä ota selvää. Sukunsa perusteella se on joko rautias tai voikko, mutta kumpi? Kellertävää sävyä on peitinkarvassa kyllä, joten en sulkisi voikkoa pois tuon kuvan perusteella. Myöhemmässä kuvassa näyttää kuitenkin tummanrautiaalta.

Esiintyminen ja yleisyys
Voikkoja esiintyy likimain kaikilla niillä roduilla, joilla esiintyy muitakin voikkovärejä. Voikko on väreistä ehkä tunnetuin ja tavoitelluin, muttei välttämättä yleisin, ruunivoikko voi olla yleisempi.

Lyhenteet
vkko/vkk – voikko
tvkk/tvkko – tumma voikko
vvkk/vvkko – vaalea voikko

Vieraskieliset nimet
Englanti: palomino, joskus myös isabella/isabelline
Ruotsi: isabell
Saksa: Palomino, Isabell

Genotyyppi
ee CCCR (rautias + yksinkertainen voikkogeeni)

Huomattavaa periytymisessä
Voikko varsa voi syntyä vain silloin, jos vähintään toinen vanhemmista on yksinkertainen voikkovärinen ja jos pohjavärejä katsoen rautiaspohjainen väri on mahdollinen. Rautias + cremello tuottaa aina voikon varsan.

keskiviikkona, maaliskuuta 15, 2017

Väriteoriaa: voikkovärit

Tämä postaus on osa väriteoria-sarjaa.

Voikkovärit ovat diluutioväreistä yleisimpiä, niitä esiintyy laajalti eri roduilla. Harvalla rodulla ne kuitenkaan ovat erityisen yleisiä.

Voikkovärit aiheuttaa ns. C-geeni (cream). Se on epätäydellisesti dominoiva, mikä tarkoittaa sitä, että hevosen väri näyttää erilaiselta riippuen siitä, onko CCR-alleeleja yksi vai kaksi (ts. onko hevonen saanut sen vain toiselta vanhemmalta vai molemmilta). Eriperintäisenä eli ns. yksinkertaisena esiintyessään C-geeni vaalentaa pääasiassa vain ruskeata väriä ja tekee siitä keltaisen. Näistä väreistä puhutaan usein yksinkertaisina tai eriperintäisinä voikkoväreinä. Samanperintäisenä eli kaksinkertaisena esiintyessään C-geeni vaalentaa hyvin paljon sekä mustaa että ruskeaa väriä sekä ihoa ja silmiä. Virtuaalimaailmassa näistä puhutaan yleensä tuplavoikkoina.

Seuraavassa taulukossa on listattu ne värit, joita voikkogeeni aiheuttaa yhdistyessään joko yksin- tai kaksikertaisena perusväreihin.
PERUSVÄRI ERIPERINT. VOIKKO SAMANPERINT. VOIKKO
rautias voikko cremello
ruunikko ruunivoikko perlino
musta mustanvoikko smoky cream

Voikko on geeninä dominoiva eli se ei voi hyppiä sukupolvien ylitse ja ilmestyä hevoselle tyhjästä. Hankaluutena asiassa on erityisesti kuitenkin mustanvoikko, jonka tunnistaminen mustanvoikoksi pelkän ulkonäön perusteella on vaikeaa, mutta se voi silti jättää muita voikkovärejä varsoilleen. Alla olevassa taulukossa on esitetty voikkovärien periytymistä. Otsikko-soluissa on listattu vanhempien värit.

EI VOIKKOERIPERINT. VOIKKO SAMANPERINT. VOIKKO
EI VOIKKOei voikko (100%) ei voikko (50%)
eriperint. voikko (50%)
eriperint. voikko (100%)
ERIPERINT. VOIKKOei voikko (50%)
eriperint. voikko (50%)
ei voikko (25%)
eriperint. voikko (50%)
samanperint. voikko (25%)
eriperint. voikko (50%)
samanperint. voikko (50%)
SAMANPERINT. VOIKKOeriperint. voikko (100%) eriperint. voikko (50%)
samanperint. voikko (50%)
samanperint. voikko (100%)

Joillain roduilla voikkovärien esiintymistä rajoitetaan. Tämä johtunee useimmissa tapauksissa siitä, että tuplavoikot eivät kuulu rotujen perinteisiin väreihin. Tuplavoikkojen karttaminen on johtunut todennäköisesti siitä, että niitä on pidetty heikkoina, mitä ne eivät suinkaan ole. Joillain roduilla yksinkertaisia voikkovärejä ei ole rajoitettu erityisesti, mutta tuplavoikot eivät ole silti hyväksyttyjä.

Toisinaan tuplavoikkoja luullaan albinoiksi, mutta hevosilla ei esiinny lainkaan resessiivistä, punasilmäistä albinismia.

Rotuja, joilla voikkovärien esiintymistä on rajoitettu jollain tavoin, ovat ainakin seuraavat:
– Connemaranponi: tuplavoikkoja oreja ei hyväksytä jalostukseen, tammat ovat esikantakirjakelpoisia.
– Gotlanninrussi: tuplavoikkoja ei hyväksytä.
– Newforestinponi: voikko (todennäköisesti tarkoitetaan kaikkia voikkovärejä, sanamuoto on hieman epäselvä) hyväksytään ainoastaan tammoilla ja ruunilla, ei oreilla. Tuplavoikkoja ei hyväksytä lainkaan jalostukseen.
– Vuonohevonen: tuplavoikkoja värejä ei hyväksytä ja kasvattajia suositellaan olemaan risteyttämättä kahta voikkoväristä hevosta keskenään. Vuonohevosilla voikko yhdistyy aina hallakkoväriin.

Voikkovärejä esiintyy myös seuraavilla roduilla (näillä ei ole tiettävästi mitään rajoituksia värien hyväksymisessä):
– Ahaltek: melko yleinen
– Andalusianhevonen: erittäin harvinainen
– Appaloosa: harvinainen
– Eestinhevonen: melko yleinen
– Englannintäysiverinen: erittäin harvinainen
– Frederiksborginhevonen: erittäin harvinainen
– Irlannincob: harvinainen?
– Islanninhevonen: melko yleinen?
– Kalliovuortenhevonen: melko harvinainen
– Kinskynhevonen: hyvin yleinen
– Lusitano: hyvin harvinainen
– Missourinfoxtrotter: harvinainen?
– Morganinhevonen: harvinainen
– Paint Horse: harvinainen
– Paso fino: harvinainen
– Puoliveriset: erittäin harvinainen, kantakirjakohtaisia rajoituksia voi olla (esim. hannoverilla ei hyväksytä lainkaan, holsteinillakin saattaa olla rajoituksia). Tarkemmin aiheesta löytyy blogitekstistä Eri puoliverirotujen värit
– Quarter: harvinainen
– RBSH: harvinainen
– Saddlebred: harvinainen
– Shetlanninponi: harvinainen
– Suomenhevonen: erittäin harvinainen
– Tennesseenwalker: melko harvinainen
– Terskinhevonen: virtuaalimaailmassa harvinainen, reaalimaailmassa todennäköisesti ei esiinny lainkaan
– Torinhevonen: harvinainen
– Welshit: melko yleinen kaikilla sektioilla, pienillä ehkä hieman yleisempi kuin cobeilla

sunnuntaina, maaliskuuta 12, 2017

Väriteoriaa: diluutiovärit

Tämä postaus on osa väriteoria-sarjaa.

Sana diluutio tarkoittaa laimennusta ja tässä yhteydessä diluutiovärit tarkoittavat kaikkia niitä hevosten värejä, joissa perusvärit ovat vaalentuneet. Diluutiovärit vaalentavat joko ruskeaa tai mustaa väriä, jotkut molempia. Lisäksi jotkut vaikuttavat myös ihon ja silmien väriin.

Diluutiovärejä on useita, parhaiten tunnettuja ja yleisimpiä ovat voikko-, hallakko-, ja hopeavärit. Kohtuullisen hyvin dokumentoituja mutta harvoin vastaan tulevia ovat samppanja, pearl, ja mushroom. Näiden lisäksi on olemassa muutamia vielä erittäin epäselviä tapauksia, joissa ei vielä tiedetä paljoakaan.

Diluutiovärit ovat yleisesti ottaen harvinaisia, tosin rotukohtaista vaihtelua on paljon. Joillain roduilla ei esiinny mitään diluutiovärejä, joillain esiintyy yhtä tai kahta harvinaisena. Toisilla roduilla jokin diluutioista on melko yleinen tai ainakin suosittu väri. Vuonohevonen taitaa olla yksi niistä erittäin harvoista roduista, joilla käytännössä koko hevoskanta on diluutiovärisiä, tässä tapauksessa siis hallakkovärisiä. Erittäin harvinaisia ovat myös ne rodut, joilla esiintyy useita diluutiovärejä.

keskiviikkona, maaliskuuta 08, 2017

Väriteoriaa: perusvärit

Tämä postaus on osa väriteoria-sarjaa.

Hevosten kolme perusväriä ovat rautias, ruunikko, ja musta. Perusväreiksi näistä sanotaan sen takia, että nämä kolme väriä ovat kaikkien muiden värien pohjalla. Muut geenit voivat muuttaa karvan väriä paljonkin ja joskus pohjaväriä ei pysty luotettavasti päättelemään hevosen ulkoasusta, mutta pohjaväri on silti siellä "alla" ja selvitettävissä viimeistään geenitesteillä. Esimerkiksi voikko on rautias hevonen, jonka karvaa vaalentaa voikko-geeni, ja hiirakko on musta, jota vaalentaa hallakko-geeni.

Useimmiten kaikkia muita värejä kutsutaan erikoisväreiksi paitsi näitä perusvärejä ja kimoja, joiden pohjaväri on jokin perusväreistä. Kimoa ei lueta erikoisväriksi sen yleisyyden takia, kimoa esiintyy hyvin laajalti ja jos se ei yleisyydessä yllä perusvärien tasolle, ei sitä voida pitää mitenkään harvinaisena ja sen takia erikoisena. Erikoisväreillä viitataan siis ensisijaisesti diluutioväreihin ja kirjavuuskuvioihin, jotka ovat selkeästi harvinaisempia.

Perusvärit ovat siis yleisesti ottaen kaikkein yleisimpiä hevosten värejä, vain aniharvalla rodulla ei pelkkiä perusvärejä esiinny lainkaan tai ne eivät ole toivottuja. Tällaisia rotuja ovat ainakin seuraavat:
– Vuonohevonen: kaikki vuonohevoset ovat hallakkovärisiä, joillain on myös voikkogeeni.
– Knabstrupinhevonen: tiikerinkirjavuus on tavoiteltua ja yleistä, tosin tietyin perustein myös yksivärisiä voidaan hyväksyä rekisteriin ja jalostukseen.
– Paint Horse: lehmänkirjavuus on tavoiteltua ja yleistä, tosin tietyin perustein myös yksivärisiä voidaan hyväksyä rekisteriin ja jalostukseen.
– Appaloosa: tiikerinkirjavuus on tavoiteltua ja yleistä, tosin tietyin perustein myös yksivärisiä voidaan hyväksyä rekisteriin ja jalostukseen.
– Camarguenhevonen, lipizzanhevonen, ja kladrubinhevonen: kimot ovat yleisiä, camargueilla ei taida tummia värejä esiintyä lainkaan, lipizzoilla ja kladrubeilla ne ovat erittäin harvinaisia, mutta eivät kuitenkaan välteltyjä.
– Konik: hiirakko on yleisin väri ja ilmeisesti myös ainoa, joka hyväksytään rekisterissä vaikka satunnaisesti rotuun syntyy mustia, rautiaita, ja punahallakoita.
– Kalliovuortenhevonen: hopeavärit (hopeanmusta ja hopeanruunikko) ovat tavoitelluimpia värejä, vaikka perusvärejä ei erityisesti vältellä.
– Irlannincobit ja lähisukuiset rekisterit: tobiano-kirjavuus on tavoiteltua ja yleistä, mutta perusvärisiäkään ei vältellä.

sunnuntaina, helmikuuta 26, 2017

Väriteoriaa: perusvärit – musta

Tämä postaus on osa väriteoria-sarjaa.

Ulkonäkö
Musta on nimensä mukaisesti kokomusta hevonen, poislukien mahdolliset valkoiset merkit.

Mustasta on olemassa ainoastaan yksi sävymuunnos: kulomusta. Kulomusta on ruskehtavan tai kellertävän musta, "kulon polttama". Kulomusta vaalenee yleensä auringonpaisteessa ja hevonen on vaaleimmillaan ennen karvanlähtöä, tummimmillaan puolestaan karvanlähdön jälkeen. Kulomustan jouhet ovat usein varsinkin päältä vaaleat, keltaisen tai punaisen sävyiset.

Mustat syntyvät yleensä harmaina. Väri voi olla varsin vaaleakin, mutta yleensä kuitenkin selkeästi harmaa, ei niinkään punertavan tai ruskean sävyinen.

Mihin on mahdollista sekoittaa?
Musta voi olla vaikea erottaa muista tummista väreistä, kuten sysirautiaasta, mustanruunikosta, ja mustanvoikosta. Erityisen helposti nämä sekoittuvat kulomustan kanssa. Kulomustalla pää on enemmän yksivärinen kuin mustanruunikolla, jonka turvassa yleensä on selkeämmin punertavaa väriä. Papurikkokuviointi on myös melko tyypillistä ruunikoille, ei niinkään kulomustille, mutta joskus niilläkin sitä näkee, joten se ei ole mikään 100% varma keino erottaa näitä toisistaan. Mustanvoikolla on hieman vaaleammat silmät kuin perusvärisillä ja myös vaaleat korvansisustat. Näitä seikkoja ei välttämättä kuitenkaan näe valokuvista.

Esimerkkikuvia
musta, ihan perus-sysimusta hevonen
(kulo)musta, jännä tapaus, jouhet ovat kulomustan, selkeästi ruskehtavat, mutta peitinkarva noin muuten on kyllä hyvinkin musta
kulomusta, sivuilla tämä on merkitty mustaksi ja tuossa kuvassa kyseinen hevonen onkin aika tumma, joskaan ei ainakaan minun silmiini sysimusta. Jos taas katsotaan Sukupostista lisää kuvia, niin huhtikuulla otetussa kuvassa tamma on aivan ruskea. Tamma on kuitenkin hyvin suurella todennäköisyydellä kuitenkin kulomusta, ei tummanrautias tai mustanruunikko. Varsakuvassa se on selkeän harmaa, jossa ei näy juuri merkkiäkään punertavasta tai rusehtavasta sävystä.
musta, jolla on varsinkin hännässä jonkin verran kulottuneita jouhia
kulomusta, hentoa papurikkokuviointia väkyvissä, muuten ei erityisen selkeä kulomusta mielestäni vaan menisi ihan mustasta

Esiintyminen ja yleisyys
Musta on perusväreistä harvinaisin, mutta rotukohtaista vaihtelua on yleisyydessä. Friisiläinen on tunnetuin rotu, jolla esiintyy käytännössä vain mustaa väriä (rautiaitakin friisiläisiä löytyy, mutta ne ovat äärimmäisen harvinaisia eivätkä ymmärtääkseni erityisen toivottuja), myös ariegenponi on aina musta. Muita rotuja, joilla musta on yleinen väri ovat ainakin dalesponi, fellponi, ja nonius.
Kulomustia esiintyy enemmän pitkäkarvaisilla alkuperäisroduilla, kuten islanninhevosilla, russeilla, shetlanninponeilla, ja suomenhevosilla. Esimerkiksi puoliverisillä ja lv-ravureilla se on selkeästi harvinaisempi. Islanninhevosilla se on jopa niin yleinen ja helposti tunnistettavissa, että siitä on kaksi eri nimitystä, vaalea kulomusta (móbrún) ja tumma kulomusta (brún).

Lyhenteet
m – musta
klm – kulomusta

Vieraskieliset nimet
Englanti: black (bl/blk)
Ruotsi: svart (sv), joskus myös rapp
Saksa: der Rappe (R)

Genotyyppi
E aa

Huomattavaa periytymisessä
Musta on väistyvä väri suhteessa ruunikkoon. Musta + musta tuottaa useimmiten mustan varsan, tietyillä yhdistelmillä on mahdollista saada myös rautias (jos molemmat vanhemmat ovat Ee), muttei koskaan ruunikko

keskiviikkona, helmikuuta 22, 2017

Tarinoita nimien takaa, osa 3

Viimeksi toukokuussa esittelin tarinoita kasvattien nimien takaa (Tarinoita nimien takaa, osa 2), joten jos sitä taas vaihteeksi, kun Coolangattankin jälkeen on listoille kertynyt useampiakin kivoja nimiä, joiden takana on jokin idea. Ja koska selittäminen on kivaa...

qh-t. No Tick Tock Ion, Tictactic Ion – Holly Joanie Ion
Tämä on vähän poliittista kommentointia, muttei virtuaalimaailmasta. Liittyy Ingressissä ns. tikkerinmetsästykseen, jota vastapuoli tykkää tehdä huolimatta siitä, että sitä tehdään pääasiassa luvattomilla keinoilla ja muutenkin juttuun liittyy jos jonkinlaista perseilyä.

awb-o. Akbar Shah Ion, Excelsior Ion – Syanid Arba ox
Tämä on saanut nimensä samannimisen timantin mukaan, onhan myös Excelsior timantti.

awb-t. Korloff Noir Ion, Excelsior Ion – Haute Couture Ion
Sama tarina kuin yllä, vain eri timantti.

rmh-t. Caroline Irene Ion, New Rich Ion – Ella Lorena Ion
Tuulen Viemään inspiroima nimi, kuten emänsäkin.

anglo-trak-t. Money Honey Ion, Minetasting Ion – Bad Romance Ion
Lady Gagan kappaleiden mukaan nimetty nimiperhe on mainittu blogissa jo aiemmin, tässä taas yksi.

SGSH-o. Hale-Bopp Ion, Halley Ion – Siofra Ion
Halleyn komeetan tietänevät kaikki, Hale-Bopp on tuntemattomampi. Se löydettiin 1995 ja perihelissä se oli vuonna 1997. Se oli hyvin kirkas ja selkeä, näkyi oikein hienosti paljain silmin yötaivaalla. Ja kyllä, näin sen itsekin! Seuraavaa periheliä saa odottaa muutaman tuhat vuotta.

sdb-t. So Cool Silver Ion, RWR Voodoo Pantheon – So Red Hot Ion
Ensin oli suvuton sdb-tamma Too Hot To Touch, yksi sen varsoista oli Too Hot Girl Ion, joka astutettiin So Long Jimmyllä. Varsasta tuli tietenkin So So Hot Ion. Se puolestaan astutettiin CLA Red Light Nightilla ja varsasta tuli So Red Hot Ion. Tämä varsa ei ole enää hot, vaan cool, ja silver tulee isälinjan kunniaksi, isälinja nimittäin tulee ikivanhasta Ionicin tuontioriista Silver and Platinum.

sdb-o. Platinum Bad Touch Ion, RWR Voodoo Pantheon – Waianae Ion
Tällä on sama isälinja kuin edelliselläkin, Platinum tulee siis sieltä.

ox-rist-t. Grace Hopper Ion, Mathematic Ion – Amab Qaram ox
Grace Hopper oli Yhdysvaltain laivaston lippueamiraali, matematiikan tohtori, tietojenkäsittelytieteen tutkija, ensimmäisen kääntäjän tekijä – ja nainen.

NSH-t. Zalzala Jazeera Ion, Fumarole Ion – Jawahir Zayna ox
Tämä nimi kuuluu taas näihin tulivuori-aiheisiin nimiin (tai ainakin jotain sinne päin), isänsä mukaan siis nimetty. Zalzala Koh tai toisinaan myös Zalzala Jazeeraksi nimetty saari ilmestyi Pakistanin rannikolle maanjäristyksen aiheuttamana vuonna 2013, sen on epäilty olevan mahdollisesti tulivuori. Saari kuitenkin painui nopeasti takaisin merenpinnan alle. Itse pidän tuosta nimestä kovasti, sopii myös jollain tavoin emän nimeen.

SGSH-o. Bloody Sunday Ion, Nikolai Ion – Aesar Ballencia
Kasvatussivulla on muuten virhe, hevosen nimenä lukee Blood Sunday Ion. Pitää korjata, kyllä se on Bloody Sunday Ion. Historiat on tullut luettua (moneen kertaan), tämä viittaa toki Pietarin verisunnuntaihin vuonna 1905, jolloin rauhanomainen mielenosoittajajoukko kokoontui Talvipalatsin eteen. Tarkoitus oli luovuttaa keisari Nikolai II:lle anomus lakiasäätävän kokouksen koollekutsumisesta. Keisari ei kuitenkaan ollut Talvipalatsissa ja ilmeisesti edelleen on epäselvää, mikä tai kuka sai aikaan sen, että sotilaat avasivat tulen mielenosoittajia kohti. Kuolonuhrien määrästäkään ei ole tietoa, viralliset lähteet puhuvat noin sadasta kuolleesta ja muutamasta sadasta loukkaantuneesta. Epävirallisten lähteiden lukemat ovat kymmenkertaiset. Verisunnuntai oli ainakin osasyy myöhemmälle vuoden 1905 vallankumoukselle ja sitä kautta Venäjän keisarikunnan romahtamiselle ja kommunistiselle vallankumoukselle.

rmh-t. Baby Doll Ion, Burnout Ion – Chanel Cinco Knox
Chanelin no 5 lienee maailman tunnetuin parfyymi (cinco on espanjaa ja tarkoittaa viittä), joten sen varsalle valikoitui nimeksi Baby Doll Ion, YSL:n parfyymi, joka on ollut markkinoilla luullakseni ainakin 2000-luvun alusta lähtien.

xx-t. Olivia de Havilland Ion, Magnate Ion xx – Vivien Leigh Ion xx
Hollywoodin kulta-ajan näyttelijöitä kumpainenkin, Vivien Leigh ja Olivia de Havilland, myös 1939 Tuulen Viemään naistähdet. Joko olen sanonut, että minulla on keskivaikea Tuulen Viemää-pakkomielle (ei niinkään leffa vaan kirjat, mutta kuitenkin)?

app-o. General Custer Ion, Colonel Coffee GA – Sandy Shasta GA
Tämä on juuri niitä tilanteita kun nimessä yhdistyy elementtejä molempien vanhempien nimistä. Colonel (suom. eversti) antoi idean siitä, että nimen voisi keksiä jonkun sotilashenkilön mukaan, Kenraali Custer puolestaan oli tunnettu taisteluistaan intiaanien kanssa, ei toki shastojen (shasta on intiaaniheimo myös), vaan lakotojen, cheyennien, ja arapahojen kanssa.

sdb-t. Sheila Carter Ion, Storm Logan Ion – Waianae Ion
sdb-o. Bill Spencer Ion, Storm Logan Ion – Vesuvius Ion
Näitä Kaunari-nimiä.

SGSH-o. Nagant Ion, Russian Roulette Ion – Tabbris
Tämä oli taas näitä, että sai todellakin hieroa aivonystyröitään. Emän nimestä tai suvusta ei saa irti oikein mitään, isäkin on vaikea siinä suhteessa. No, venäläistä rulettia on voitu varmastikin pelata venäläisellä Nagant-revolverilla, että siinä mielessä tämä sopii. Lupaan kuitenkin, että Nagantin varsasta ei tule Kalashnikovia! (hmm, ei se tietysti noin nimenä pahalta kuulostaisi...)

FWB-t. Khaleesi Ion, Regazzoni Ion – Daenerys Ion
Näitä vanhoja, tuttuja Game of Thrones-nimiä.

morgan-o. Five Points Ion, Arcadia Atlanta Soldier – Arcadia Catania Candy
Five Points viittaa suoraan Atlantaan, jossa on Five Points-niminen kaupunginosa, aivan keskellä kaupunkia. Tuulen Viemäänsä lukeneet tunnistanevatkin nimen.

x-t. Deep Champagne Ion, Pink Debian Red xx – Chambermaid Ion x
Tämän isä on Quarter Gray GA, yksi Pinkin monituisista suvuttomista laukkahevosista. Quarter Grayn varsoista muutama sai nimensä värien mukaan (gray velvoittaa), Debian Red on tietenkin suosikkini, kun se viittaa Linux-distroonkin. Jos katsotte vaikkapa Wikipediasta listaa värinimityksistä, niin niitähän riittää, Deep Champagne siellä mukana.

FWB-o. Great Khan Ion, Imperator Ion – Ixia Ion
Isän mukaan tuo nimi tulee, totta kai, mutta Great Khan on saanut paljolti inspiraatiota myös Netflixin Marco Polo -sarjasta (menivät sitten lopettamaan sen kahden kauden jälkeen, murh).

morgan-o. Joe Johnston Ion, Arcadia Atlanta Soldier – Cherilyn Ion
Joseph E. "Joe" Johnston oli Yhdysvaltain sisällissodassa etelävaltioiden kenraali, jonka johdolla Konfederaation joukot perääntyivät Atlantaan ja puolustivat sitä, tosin turhaan. Ja taas: jos olet lukenut Tuulen Viemään, tunnistanet kyllä nimen. Mainitsinko jo pakkomielteeni?

FWB-o. Electronaut Ion, Aten Ion – Just Dance Ion
FWB-t. Frika Ion, Jaehaerys Ion – Just Dance Ion
VNV Nation mainittiin jo aiemmassa nimipostauksessa, nämä jatkavat samaa linjaa.

morgan-t. Mango Colada Ion, Arcadia Atlanta Soldier – Mango Martini Ion
Drinkin mukaan nimetty emänsä tavoin.

VRP-t. Koyaanisqatsi Ion, Eldorado Ion – Tharia BRA
VRP-o. Naqoyqatsi Ion, Aidan Great Silver – Yasit BRA
Nämä pari ratsuponia on nimetty elokuvien mukaan, tosin nämä elokuvat ovat aika marginaali-materiaalia. Koyaanisqatsia on kyllä pidetty jonkinlaisena kulttileffana ja sen olen itsekin nähnyt. Naqoyqatsi on näkemättä, samoin kuin trilogian keskimmäinen osa Powaqqatsi.

FWB-o. Testarossa Ion, Pacific Ion – Corvette Ion
FWB-o. Stingray Ion, Ramones Ion – Corvette Ion
Jos emä on Corvette, ei varsasta voi tehdä Ladaa! Testarossa on nimetty Ferrari Testarossan mukaan, Stingray Corvette Stingrayn mukaan.

paint-ox-t. Cixi Ion, Anjum Gadban ox – Xie Ion
Emä Xie on saanut nimensä useammankin Kiinan keisarinnan mukaan. Cixi oli Kiinan keisarinna myös, ei teknisesti viimeinen mutta viimeisiä.

paint-ox-t. Sorkaktani Ion, Mikeno Rafid ox – Chabi Ion
Tämäkin on näitä Marco Polo -sarjan inspiroimia nimiä. Chabi oli Kublai-kaanin vaimo, Sorkaktani (tai Sorghaghtani Beki) oli puolestaan Kublain äiti.

morgan-t. The Admittance Ion, The Impedance Ion – Arcadia Catania Candy
morgan-t. The Susceptance Ion, The Impedance Ion – Be Burlesque DV
morgan-o. The Reactance Ion, The Impedance Ion – Cherilyn Ion
morgan-t. The Capacitance Ion, Arcadia Atlanta Soldier – The Inductance Ion
morgan-o. The Irradiance Ion, The Impedance Ion – Mango Martini Ion
Tämä sähköfysiikan, sähkömagnetismin ja sen sellaisiin liittyvien suureiden mukaan nimetty linja sai alkunsa Amelien suvuttomasta oriista The Resistance. Se astui yhden meidän tamman ja syntyi ori The Resistor Ion. Sillä puolestaan on kaksi Ioniciin jäänyttä varsaa, tamma The Inductance Ion ja ori The Impedance Ion.

– S

sunnuntaina, helmikuuta 19, 2017

VSN-näyttelymainos ja muuta VSN-juttelua

Uudenvuodenlupausten seassa oli maininta aktiivisesta VSN:äilystä sekä tuomarina, järjestäjänä että osallistujana (viimeksi mainittua en tainnut sanoa ääneen, mutta kyllä sitä pitää osallistua aina kun voi ja ehtii). Tuomarointipyyntöjä onkin kopsahdellut mailiin säännöllisesti, mutta olen saanut myös omat VSN-näyttelyt pystyynkin: 28.2. VSN-näyttelyt unkarilaisille roduille. Sain näihin houkuteltua ulkopuolisen tuomarin, joten into piukassa länttäsin sinne jo omia hevosiani mukaan. Ei ollut muuten palkitsevaa huomata, että ilman massiivista kuvapäivitystä olisin saanut mukaan vain 4 hevosta kaikkiin rakenneluokkiin yhteensä ja yhden käyttöluokkaan! Nyt kaikki lukijat siis kaivamaan ne pölyttyneet unkarilaisenne esille tallien perukoilta ja näyttelyttämään! (Joo tiedän, että luultavasti saan huudella turhaan. Onpahan sitten tuomarilla pienet luokat, ei ole iso vaiva arvostella...)

Tuomarina olen ollut mielestäni melko aktiivinen, kuten sanoinkin jo edellä, tuomarointipyyntöjä napsahtelee postiin säännöllisesti ja aika useinkin. Yleensä pyrin vastaamaan niihin myöntävästi, tosin minulla on myös rajoitteeni. On roturajoitteet (suomenhevoset, shetlanninponit, kylmäveriset ja kaikki sellaiset luokat joihin näitä on mahdollista ilmoittaa ovat poissuljettuja), mutta myös se, että yksistä näyttelyistä en yleensä ota mielelläni kovin montaa luokkaa tuomaroitavaksi. Yksi tai kaksi per näyttely on hyvä minulle. Ehkä sitten voisin ottaa useampia, jos luokat olisivat oletettavan pieniä, kuten jotain harvinaisten rotukohtaisia luokkia. Jotenkin vain ahdistaa ajatus siitä, että yksistä näyttelyistä tulee puolenkymmentä isoa luokkaa arvosteltavaksi!

Puoliverisiä ja welshejä saa tuomaroida näköjään niin paljon kuin haluaa, newforest-luokkiakin on osunut viime aikoina jokunen. Kaikki mikä näistä poikkeaa on ihan mukavaa vaihtelua, vaikka toki pidän kovasti puoliveristen ja welshien arvostelusta, ovat kauniita molemmat. Voisin sanoa, että western-rodut ovat vähän sellainen uudehko aluevaltaus, olen kyllä tuomaroinut niitä satunnaisesti aiemminkin, mutta nyt sain useamman quarter- ja paint-luokan putkeen tuomaroitavaksi. Nuo rodut ovat vähän haastavia puoliverisiin tottuneelle eikä niiden yleinen näyttelyasento (takajalat hyvin alla) helpota asiaa. Eikä sekään, että quartereitakin on niin montaa erityyppistä, on kevyitä laukkahevosia, supermuhkuja halter-möhköjä, ketteriä reinereitä, melkein puoliverisestä meneviä huntereita ja kaikkea muuta. Kuulen korvissani niin helposti Stiinun huutavan "Ei noin!" kun tuomaroin jotain quarteria ja olen rokottamassa etupainoisesta, ryhdittömän näköisestä olemuksesta, kun olen taas viimeksi tuomaroinut puoliverisiä. Noo, ei saa olla liian helppoa...

– S