perjantaina, syyskuuta 05, 2008

Kasvattajanimet katoavaa kansanperinnettä?

Kasvattajanimet ovat virtuaalisen jalostuksen ydin. Ensin tallille keksitään raflaava kasvattajanimi ja sitten vasta aletaan kasvattaa eikä suinkaan toisin päin. Melkeinpä jokaisella ratsastuskoulullakin on kasvattajanimi vaikkei kasvatusta olisi lainkaan. Joka kerta kun tallin nimi vaihtuu, vaihtuu myös kasvattajanimi. Jokaiselle kasvatettavalle rodulle täytyy tietysti keksiä oma kasvattajanimi. Surkuhupaisimpia ovat ne kasvattajanimet, joiden alla syntyy vain kasvatti tai kaksi ja sitten ne unohdetaan tai vaihdetaan. Mitä ideaa, kysyn vain?

Toisaalta kasvattajanimet puolustavat tiukasti paikkaansa, ne estävät yleensä hyvin pitkälle sen, että reaalimaailman hevoset saavat kaimoja virtuaalimaailmaan. Kasvattajanimi tekee hevosennimestä erilaisen. Miettikää vaikka Adelaide tai Marcus tai Paul tai Sarolta. Aika yksinkertaisia massanimiä ja melko taattua että jostain löytyy näille kaima, joko reaalinen tai virtuaalinen, mutta kun jokaisen perään liittää Ion-tunnuksen, siitä tulee erilainen kuin muista.

Ionin kasvattajatunnus on roikkunut mukana tallin koko historian ajan, jos tosin siitä on muutamia muunnelmia. Ion on se perustunnus, lähinnä virtuaalisten ratsuponien kanssa on käytetty genetiivimuotoa Ionin, ravureiden ja peitsarien tunnus oli Iostream ja ainokainen issikkakasvattimme syntyi frá Jón-nimen alle. Ion on tunnettu vähän siellä sun täällä.
Ahaltekit ovat tietysti asia erikseen, niiden Gin-tunnus on vanhempaa perua kuin ionic tai Gin Ahaltek-talli yhteensä. Ja sekin on vuosien saatossa kerännyt tunnettavuutta ahaltek-ihmisten keskuudessa.

Mutta Ionicissa syntyy myös kasvattajanimettomiä hevosia. Jo pidemmän aikaa kaikki arabit ovat saaneet nimensä eteen emälinjan nimen ja sen perään "oman" nimen (kuten Ibenka Gaia). Aluksi tähän oli tarkoitus liittää vielä Ion-liite perään (tyyliin Ibenka Bahir Ion), mutta aika nopeasti totesimme sen hirvittäväksi ja luovuimme Ionista. Se oli aluksi hieman miettimistä ja totuttelemista vaativa ajatus, kasvattaa nyt hevosia ilman varsinaista kasvattajatunnusta. Ennenkuulumatonta? No, ehkä niin, mutta päädyimme siihen. Meidän itsetunto kestää kasvatit, joiden nimestä ei heti näe kenen kasvatti se on.

Myöhemmin tappelimme samankaltaisen ongelman kanssa kladrub-kasvattien nimiä pohtiessa. Kladrubien, kuten lipizzojenkin nimeämismetodi reaalimaailmassa on hieman poikkeuksellinen. Oriit saavat ensimmäisen nimensä isälinjan mukaan ja toisen nimensä emältä ja yleensä nimen perässä on vielä järjestysnumero roomalaisin numeroin merkittynä (esimerkkinä meidän orivarsa Xantos Regina I, isä on Xantos, emä Alba Regina ja varsa on näiden kahden ensimmäinen). Tammavarsojen nimi puolestaan alkaa samalla kirjaimella kuin niiden emän nimi ja päättyy a-kirjaimeen.
Jotenkin tähän ei enää sovi kasvattajatunnus mihinkään väliin. Päätimme siis luopua siinä kokonaan. Niinpä meille syntyy Lagun-, Romano-, Xantos- ja tulevaisuudessa myös Chlapec-nimisiä oreja, joilla on kieltämättä aika feminiiniset nimet noin muuten. Tammavarsat puolestaan saavat yleensä hyvin yksinkertaiset nimet, tähän mennessä on syntynyt Alba Rita, Allodia, Nadisa, Narcotica ja Selena. Mielestäni tämän verran voidaan kunnioittaa virtuaalisesti niinkin hienoa ja vanhaa rotua kuin kladrub reaalimaailmassa on.

Ei kommentteja: