S kitisi tuossa joitain aikoja sitten jakautuneesta hevospersoonasta eli arabitammasta, joka löytyi sekä meiltä että muualta. Laittelimme virtuaalimaailmasta tiettävästi poistuneelle kasvattajalle mailia asiasta, mutta vastausta ei kuulunut. Päätimme sitten hoitaa asian omin nokkinemme ja pääsimme asiasta sopimukseen.
Sopimus oli sellainen, että tamma meni toiselle tallille, mutta meille jäi siitä kuun alussa syntynyt orivarsa. Meillä olisi myös optio toiseen tilausvarsaan, jos haluaisimme sellaisen. Nähtäväksi jää, käytämmekö tuon option vai emme.
Tietysti hyvä- ja vierassukuisen nuoren tamman "menettäminen" korventaa siinä mielessä, että tätä ostaessamme olimme ihan vakuuttuneita siitä että haluamme JUURI TÄMÄN HEVOSEN. Yleensähän me ostamme varsinkin noita erikoisempia rotuja lähinnä kannatuksen vuoksi ja ne jäävät enemmän tai vähemmän tallinkoristeiksi (miksi ne toki hankitaankin). Tälle tammalle sen sijaan olisi ollut ihan oikeata käyttöä arabijalostuksessa.
Mutta mutta... Totuus on että meillä on varaa olla "jalomielisiä" ja luovuttaa yksi tamma viidenkymmenen muun joukosta. Toisin olisi ollut tamman toisella omistajalla, jolla hevosia on huomattavasti vähemmän ja jonka tallissa jo yhdenkin hevosen menetys tekee melkoisen loven. Joten mitä sitä suotta tappelemaan tammasta.
En yritä tuolla "jalomielisyys"-kommentilla mitenkään kirkastaa meidän sädekehää tyyliin "katsokaa miten jalomielisiä me olemme pienempiämme kohtaan, ihailkaa meitä". Ei, kyse ei ole siitä vaan ihan puhtaasta järjestä: meillä on oikeasti varaa antaa yksi tamma pois, toinen talli taas selkeästi tarvitsee tammaa, ehkä meitäkin enemmän. Ja jos saamme siitä tammavarsan vielä oman laumamme jatkoksi, niin emme me ole mitään häviäjiä. Lisäksi sopu säilyi eikä tammasta tarvinnut lähteä taittamaan peistä. Hyvä näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti