torstaina, lokakuuta 23, 2008

Uusin muoti-ilmiö: filmikamerakuvat

Olin ht.netissä käydessäni pudottaa taas suomut silmistäni: Etsin filmikuvia.

Topikista selvisi, että aloittaja haluaa kuvia, jotka on otettu filmikameralla. Ei liian hyviä eikä liian huonoja. Tunnelmallisia pitää olla. Filmikamerahan takaa nämä seikat sataprosenttisella varmuudella.

Öööh...? Tämä filmikuva on juuri samanlainen nonsense-sana kuin on "järkkäritasoinen". Ei se tarkoita mitään. Se, että kuva on otettu järkkärillä tai filmikameralla (tai filmijärkkärillä) ei takaa mitään kuvan laadusta. Nyt kaikki toistavat perässä yhteen ääneen: se, että kuva on otettu järkkärillä tai filmikameralla ei takaa mitään kuvan laadusta. Selkiskö? Toivottavasti.

Aloitetaan vyyhdin purkaminen noista järjestelmäkameroista. Okei, järkkärillä saa erittäin hyvälaatuisia kuvia, jos osaa käyttää sitä, säätää asetuksia, putkia ja muuta sen sellaista. Eikä vähäisin tekijä ole suinkaan kuvaajan "silmä". Järkkärillä saa taitamaton kuvaaja aikaiseksi tusinakuvia, joiden laatu saattaa jäädä jopa tavan pokkaria huonommaksi. Ja jos sitä silmää ei ole, ei niistä kuvista tule yhtään parempia järkkärillä vaikka miten säätäisi ja sähläisi. Silmää ei saa kaupasta järkkäripaketin lisukkeena, tämä huomatkaa.
Toisaalta, hyvällä säällä, kohtuullisella digipokkarilla ja ehkä myös kuvankäsittelytaidolla saadaan pokkarilla otetuista kuvista niin edustavia, ettei niitä järkkärikuvista erota. Monta kertaa kuvien ruinaajat ovat menneet ns. lankaan kun he ovat oikein painottamalla painottaneet haluavansa järkkärikuvia ja olleet oikein tyytyväisiä pokkarilla otettuihin kuviin. Niin kovasti olisi tehnyt mieli osoitella sormella ja huutaa ääneen: "Olet tyhmä, olet tyhmä, olet aivan jumalattoman tyhmä!"

Mitä sitten tulee filmikuviin, niin tämä hössötys on vielä tyhmempi, jos mahdollista. Filmipokkarien ominaisuudet eivät yleensä riitä dikipokkarien tasolle, mutta filmijärkkärit eivät jää yhtään jälkeen digijärkkäreistä. Eli filmikameralla saa kokenut kuvaaja huomattavasti parempaa jälkeä aikaiseksi kuin joku toistaitoinen tumpelo hienoimmallakaan digikameralla.
Ja jos kaivataan huonolaatuista kuvaa, niin hyvästä digikuvasta saa aina muokattua huonomman, jos niin kerran halutaan. Huonosta hyväksi muokkaaminen vaatii yleensä jo enemmän taitoa eikä aina edes onnistukaan. Vanhojen valokuvien oranssi tai kellertävä väri tulee helposti väritasapainon muokkauksella ja yleensä kai kehnoimmissakin kuvankäsittelyohjelmissa on jonkinlainen blur-toiminto. Valokuvien skannaus on tietysti oma taiteen- ja tekniikkalajinsa ja huono skanneri voi tehdä ja tekeekin hyvistä valokuvista huonoja digikuvia.

Vaan kun ei, pitää olla muodin aallonharjalla ja kerjätä filmikuvia, digikuvat on nyt auttamatta passé (tässä kohtaa kuuluu nostaa pikkurilli pystyyn, mutristaa huuliaan tyylikkäästi ja kimittää).

Ei kommentteja: