Kuvista on tässä blogissa kirjoitettu paljon eikä ihme, sillä meille kuten niin monelle muullekin kuvat ovat se virtuaalihevostelun suola ja suuruste. Aina joskus tulee yrittäjiä, jotka haluavat tehdä kuvattoman virtuaalitallin, mutta syystä tai toisesta nämä eivät ole olleet pitkäikäisiä talleja (no, ei niitä pitkäikäisiä talleja muutenkaan ole liian monta). Kaikki kunnia heille, ymmärrän hyvin heidän pointtinsa, koska joskus tuntuu siltä, että kuvat ovat liian tärkeitä virtuaalihevosmaailmassa ja jos jokin asia nousee liian tärkeäksi, se ei ole yleensä hyvä juttu, koska silloin sorrutaan helposti kaikenmoisiin typeryyksiin, kuten luvattomien kuvien käyttöön tai toisten haukkumiseen.
Mutta silti... Kuvaton hevonen on jollain tavoin vähän karu, vaillinainen. Yksi suurimmista huveistani onkin kierrellä virtuaalitalleilla ja katsella kuvia. Eikä mikään pilaa tätä huvia nopeammin "väärät" kuvat hevosilla. Liian monta kertaa olen iloisena katsellut jotain tallia, että hei, täällä on gidraneita ja furiosoja ja gelderlandeja ja vaikka mitä, nyt täytyy mennä äkkiä katsomaan mitä kivoja kuvia hevosille on löydetty. Kun sivuilta sitten löytyy niitä väsyneitä massapuoliverikuvia, on ilo pahasti pilalla.
Vaikka itsellämme ei aina olekaan joka rodusta tarjota maailman parasta rakennekuvaa oikean rodun edustajasta, ovat silti kaikki käyttämämme kuvat aina rodunmukaisia. Siksi jos sanon että terskillämme on shagyan kuva, niin se tarkoittaa sitä, että se shagyan kuvan hevonen on kuitenkin sen näköinen, että sen nyt uskoo terskinhevoseksi.
Siinä on siis kuvateesimme numero 1: rodunmukaiset kuvat.
Mainittu terskinhevonen on tässä kuvajutussa paras esimerkki. Internetistä lyötyy puhtaiden terskinhevosten kuvia vähän tai vielä vähän vähemmän. Silti olemme kasvattaneet ja omistaneet jo satoja terskinhevosia, joista ylivoimaisesti suurimmalla osalla on ollut uskottava kuva. Terskinhevonen on tietysti helppo siinä mielessä, että ensinnäkin rodun sisällä on aika paljon tyyppivaihtelua ja toisaalta se muistuttaa yleisesti aika tavalla arabia. Raskaiden arabien, arabityyppisten rotujen kuten shagyan, arabiristeytysten ja arabityyppisten puoliveristen kuvia löytyy kyllä ja valikoiden näistä moni kelpaa hyvin tai ainakin välttävästi terskinhevoselle. Siksi tersk ei ole ongelma, mutta esimerkiksi shagyoita emme oikein ole voineet kasvattaa, koska liki main kaikki shagyakuvamme menevät terskinhevosille!
Mutta on rotuja, joille ei korvaavia kuvia löydy helposti. Arabianhevonen lienee tässä suhteessa selkeä tapaus ainakin jossain määrin, vuonohevonen ilman muuta, monet poni- ja kylmäverirodut, ahaltek... Onhan noita. Onneksi näille kuitenkni löytyy kuvia paljon jo ihan itsestään, vähän tietysti riippuen, harvinaisemmat poni- ja kylmäverirodut voivat olla haastavia.
Teesi numero 2 on kuvien kierrätys.
Jos kuvista on tiukkaa jonkin rodun kohdalla, ei ole suinkaan tavatonta, että jonkin hevosen kuoltua käyttäisimme samaa kuvaa uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Parhaissa tapauksissa isän kuva päätyy pojanpojalle tai tyttärenpojalle ja siitä sukupolvissa eteenpäin. Aina näin ei tosin käy, mutta silti sama kuva voi kiertää useammankin hevosen. Erityisesti ahaltekien kuvien kanssa on usein näin, minulla on ollut virtuaalisia tekkejä 8 vuotta ja sieltä alkuaikojen kuva-arkistoista löytyy helmiä, joita haluan käyttää edelleen. Hyvä kuva pysyy hyvänä kuvana vuodesta toiseen.
Teesi numero 3: kuvia ei vaihdella hevosen elämän aikana.
Ihmettelen joskus kovasti joidenkin harrastajien intoa vaihdella hevosen kuvia useampaankin kertaan tämän elinkaaren aikana. Kukin tietysti tyylillään, mutta me emme tätä harrasta. Yleensä hevonen saa jossain vaiheessa varsana tai vähän vanhempana kuvan ja se pysyy sillä hamaan loppuun asti. Tietysti jos jostain syystä emme satukaan pitämään alkuperäisestä kuvasta pidemmällä tähtäimellä, saatamme sen vaihtaa, mutta harvoin näin käy. Emme yleensä mitenkään kiireellä länttää jotain hätävarakuvaa hevoselle ja vaihda sitä sitten ajan mittaan paremmaksi vaan hevonen saa olla meillä kuvaton kunnes sopiva kuva löytyy. Aina joskus käy kyllä niinkin ettei kuvaa löydy ja hevonen joutuu kuoppaan ilman kuvaa.
Teesi numero 4: vain yksi kuva per hevonen.
Emme suosi missään määrin minkäänlaisia kuvagallerioita hevosilla, jokaisella on se yksi kuva ja se saa luvan riittää. Vaikka tilanne olisikin se, että samasta hevosesta meillä olisi useampiakin kuvia, emme silti käytä yhdellä hevosella enempää kuin yhtä kuvaa. Ne saman hevosen muut kuvat voi näet kätevästi laittaa jollekin toiselle hevoselle! Meillä on kuitenkin niin paljon hevosia, että harvempi sitä edes huomaa, jos kahdella hevosella on saman hevosen kuvat (tai joskus, vahingon sattuessa ja muistin pettäessä jopa samat kuvat). Ja voihan saman hevosen kuvat laittaa esimerkiksi jollekin läheiselle sukulaiselle, ovatpahan sitten samannäköiset ja -oloiset.
Teesi numero 5: värit kohdilleen.
Jos kuvan pitää olla rodunmukainen, seuraavaksi tärkein seikka koskee kyllä väriä. Tai ei näitä kahta voi tärkeysjärjestykseen laittaa, yksinkertaisesti kieltäydymme tälläämästä hevoselle vääränväristä kuvaa. Joskus harvoin kyllä vähän joustamme tästä, mutta nämä tapaukset ovat äärimmäisen harvinaisia. Värifriikkejä ne aina jäävät kuitenkin kaivelemaan.
Tähän liittyy saumattomasti myös se, että yritämme tunnistaa värit aina oikein, mutta toisaalta joskus esimerkiksi harvinaisen mustanvoikon ollessa kyseessä saatamme laittaa sen väriselle hevoselle mustan hevosen kuvan ja väittää sitä mustanvoikoksi. Nämä kaksi väriä kun eivät yleensä ja varsinkaan valokuvissa erotu toisistaan juuri mitenkään. Toisaalta taas joidenkin kirjavien eri tyyppien kanssa voi olla aika tavalla tulkinnanvaraa.
Toinen tähän liittyvä asia on tietysti värigenetiikka, mutta siitä on puhuttu aikaisemmin jo paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti