torstaina, marraskuuta 26, 2009

Jalostusasiaa

Ei liene uutinen, että me rakastamme suuria talleja, joissa on monia eri rotuja, harvinaisiakin. Ne ovat meille kaikkein käytännöllisimpiä.

Vaikka yleensä meidän kasvatustoiminta onkin sitä, että astutamme oman tamman omalla oriilla ja kumpikin vanhemmista on joko omia tuonteja tai omia kasvatteja; ymmärrämme liiankin hyvin, miten tärkeätä on pitää jalostuspohja laajana. Siihen on vain kaksi tapaa: joko keksii itse jatkuvasti ja paljon suvuttomia hevosia tai käyttää vieraita hevosia joko ostamalla muiden kasvatteja tai astuttamalla omia tammojaan muiden oreilla.

Arabien ja knabstrupien kohdalla olemme hyvin pitkälle käyttäneet ensimmäistä tapaa, siis keksineet jatkuvasti uusia ja yhä uusia hevosia ja sukuja. Meidän arabi- ja knabstrupkasvatus onkin melkein puhtaasti oman navan kaivelua. Knabstrupien kohdalla se tietysti on ymmärrettävää, knabstrupeja on muualla niin vähän eikä vakavasti otettavia kasvattajia ole juuri ollut. Ovalon Knabstruppersilta toivon paljon, mutta odotan vähän.
Arabilaumassamme on kai aina ollut vähän vierasta verta, aina joskus on silmiin sattunut jokin upea ori, jolla olemme astuttaneet tammamme tai sitten muuten vain järkevä nuori kasvatti, jonka olemme voineet ostaa. Kuitenkin arabien määrään nähden tämä on ollut hyvin vaatimatonta toimintaa, ylivoimaisesti suurin osa arabeistamme polveutuu meidän omista tuonneista. Kuten nyt vaikkapa tamma Abriko Ghaila, täydet neljä polvea sukua, joka ainoa suvun hevonen on meidän keksimä tai kasvattama.

Sitten on kuitenkin näitä pienempiä rotuja, joiden kannan laajuuden säilyttämiseksi meidän täytyisi keksiä kymmenittäin hevosia, jos haluaisimme puuhailla vain itseksemme. Tässä tulevat kuitenkin kuvaan muut tallit.
Viimeksi juuri Amelien omistaja sai sähköpostia, jossa pyydettiin astutuksia ainakin parillekymmenelle Ionicin tammalle. Ensi vuoden puolella meille syntyy siis iso lauma varsoja, joiden isä on kotoisin jostain muualta kuin Ionicista, useimmissa tapauksissa vieläpä täysin erisukuinen meidän hevosiin nähden.
Syksyllä meille syntyi toistakymmentä varsaa Tijuanan oreista, nyt marraskuussa syntyy kymmenkunta varsaa Djoehemin oreista ja myös jokunen arabivarsa, joiden isä asustelee Rajabissa.

Tällaiset tallit kuin Amelie, Djoehem ja Tijuana tekevät meidän harrastuksesta niin paljon helpompaa. Dalek näyttää myös lupaavalta tallilta. Niissä on paljon rotuja, paljon hevosia, sekä harvinaisia että yleisempiä rotuja. Tällaisista talleista on todellakin mahdollista löytää ori parillekymmenelle tammalle helposti eikä tarvitse surffailla läpi tusinaa tallia ja raapustella saman verran sähköposteja ja jäädä sitten odottamaan, viitsiikö tallinomistaja vastata meille ja kelpaavatko meidän tammat hänen überupeille oreilleen...

Ei kommentteja: