tiistaina, joulukuuta 15, 2009

Värien periytymisestä

Luin joltain nettisivulta erittäin osuvan sanonnan, jonka sanatarkkaa muotoa en muista enkä löydä nettisivuakaan enää. Ideana oli kuitenkin se, että meidän silmät kertovat hevosen väristä miltä se näyttää, hevosen sukutaulu kertoo mikä sen pitäisi olla, mutta vasta varsoista voi päätellä minkä värinen hevonen oikeasti on. Tässä on syvä totuus muutamassa lauseessa.

Kuten todettua, me näemme hevosesta, joko elävästä tai kuvasta miltä se näyttää. Usein tästä voi jo tehdä hyvin oikeansuuntaisia päätelmiä siitä, minkä värinen hevonen on. Yleensä tämä riittääkin meille. Joskus kuitenkin on tilanteita, ettei väriä voida varmuudella sanoa pelkän ulkonäön perusteella tai väri voi "huijata", se näyttää joltain, mutta onkin oikeasti jotain muuta.
Tästä on olemassa paljon esimerkkejä. Mustanruunikon ja mustan erottaminen toisistaan voi olla vaikeata, jopa mahdotonta ainakin pelkkien valokuvien perusteella. Musta hevonen voi kulottua, "kellastua" ja näyttää tummanrautiaalta tai ruunikon tapaiselta. Mustanvoikkoa on vaikeata tunnistaa, koska se näyttää usein mustalta tai tummanruunikolta tai -rautiaalta. Mustanvoikolla on tiettyjä tuntomerkkejä, mutta ne eivät välttämättä näy kaikilla hevosilla ja valokuvista niiden huomaaminen voi olla hankalaa.
Hallakon ja ruunivoikon erottaminen voi varsinkin harjaantumattomalle olla vaikeata ja joskus tulee eteen valokuvia, joista ei kertakaikkiaan pysty varmuudella sanomaan, kumpi on kyseessä.

Erityisen monimutkaiseksi värin tunnistaminen menee siinä tapauksessa, että perusväriä on muokkaamassa useita eri tekijöitä. Suosikkiesimerkkini tällaisesta tilanteesta on Ionicin kalliovuortenponiori Monty Ion, joka on pohjimmiltaan ruunikko, mutta ruunikkoa vaalentaa sekä hopeageeni että yksinkertainen voikkogeeni. Väri näyttääkin varmasti hieman eksoottiselta, mutta toisaalta kun tarkalleen miettii, on se suhteellisen helppo: ruunivoikolta on periytynyt vaalea peitinkarva, jota hopea vielä vaalentaa hieman. Hopeageeni puolestaan on vaalentanut jouhet likimain valkoisiksi, ruunivoikollahan ne olisivat mustat. Hopeageeni vaalentaa myös jalat mustista ruskeiksi.
Muokkaavista tekijöistä voimakkain on kaksinkertainen voikkogeeni, joka vaalentaa hyvin radikaalisti kaikkia värejä. Tuplavoikko näyttää aina tuplavoikolta, vaikka hevosen väriin olisi vaikuttamassa muitakin tekijöitä kuin vain kaksinkertainen voikkogeeni. Esimerkiksi kimo peittyy tyystin tuplavoikon alle. Meillä on Gin Ahaltekissa yksi perlinonkimo ori. Sille tulee voikkogeeni molemmilta vanhemmilta ja sen lisäksi kimogeeni emältä. Kuitenkin se näyttää ihan tavalliselta perlinolta, vaikka geneettisesti se onkin merkitty perlinonkimoksi.

Edellä esitelty perlinonkimo ori onkin malliesimerkki siitä, että sukutaulu kertoo minkä värinen hevonen voi olla ja minkä värinen puolestaan ei. Jos tuon oriin emä ei olisi kimo, ei ori itsekään ei voisi kimo olla, kimo dominoivata geeninä ei kulje piilossa (vaikka se nyt näyttääkin piiloutuneen tuplavoikon alle).
Toinen esimerkki on mustanvoikko tekkeori, jonka voisi kuvan perusteella sanoa olevan vaikkapa tumma ruunikko tai ehkä tumma rautias tai ainakin kulomusta. Potjomkin ei kuitenkaan voi olla näistä mikään, jos katsotaan sukua. Sen isä on tuplavoikko, mustapohjainen smoky cream. Myös emä on mustapohjainen mustanvoikko tamma. Näin ollen Potjomkin ei missään tapauksessa voi olla ruunikko ja koska genotyypit tiedetään, ei rautiaskaan ole mahdollinen. Mutta isältä tulee joka tapauksessa vähintään yksinkertainen voikkogeeni ja niinpä Potjomkinin on pakko olla voikkovärinen. Voikko se selkeästi ei ole, ruunivoikko se ei voi olla, joten mustanvoikko on ainoa vaihtoehto suvun perusteella.

Useimmissa tapauksissa riittää, että katsoo vain hevosen vanhempien värit. Suurin osa varsinkaan erikoisväreistä ei hypi sukupolvien ylitse näkymättömissä vaan periytyy eteenpäin aina näkyvänä. Hopeageeni on kuitenkin poikkeus, koska se ei näy rautiaassa värissä mitenkään. Hopeaa kantava rautias näyttää siis ihan tavalliselta rautiaalta, mutta voi periyttää mustille tai ruunikoille varsoilleen hopeageenin. Tällöin näyttää helposti siltä, että hopeageeni putkahtaa jostain ihan satunnaisesti.
Yleensä selitys löytyy sukutaulusta joidenkin sukupolvien päästä. Varsinkin reaalimaailman suomenhevosten hopeasukuja on selvitelty aika tarkasti ja netistä löytyy listoja hevosista joiden tiedetään tai ainakin vahvasti epäillään olevan hopeavärin kantajia.

Loppukaneetti oli kuitenkin se, että vasta varsat kertovat, mikä hevosen väri oikeasti on. Tämä pätee aivan erityisesti reaalimaailmassa, jossa hevosten värien tunnistusvirheet ovat mahdollisia ja tiettyjen värien kohdalla jopa yleisiäkin. Itse skeptikkona kyllä sanon, etteivät välttämättä ne varsatkaan aika koko totuutta kerro, varsinkaan silloin jos varsoja on vähän.
Kuitenkin varsoilla voi ilmetä sellaisia värejä, jotka kertovat jotain paljastavaa hevosen omasta väristä ja ehkä myös genotyypistä.

Virtuaalimaailma on siitä kiva paikka, että teoriassa täällä ei tunnisteta värejä väärin vaan että ne ovat aina oikein. Tietysti joskus tulee vastaan hevosia, joilla on tietyn värin kuvat, mutta tiedoissa sen väitetään olevan jotain ihan muuta. Tai hevosia, joilla on rodulle sopimaton väri, kuten hiirakko tai voikko arabi.

Vaan ei se ole niin yksiselitteistä sekään. Meillä Ionicissa on yksi ihan tiedetty ja sikseen jätetty tunnistusvirhe: kalliovuortenponiori Samba Di Janeiro on merkitty mustankimoksi, kuvaa ei ole enää kuitenkaan näkyvillä. Se on kuitenkin jättänyt päistärikköjä varsoja eikä yhtään kimoa. Itse asiassa Sambasta lähtevä päistärikkö sukulinja elää vielä tänäkin päivänä ja varmasti kaikki varsat ovat selviä päistärikköjä, joita on suorastaan mahdotonta sekoittaa kimoon, jos vähänkään on perehtynyt väreihin. Katkeamaton linja näkyy esimerkiksi Deejay Ionin sukutaulussa, Deejay itse on mustanpäistärikkö ja päistärikköä löytyy isältä, isänemältä, isänemänisältä ja sen isä onkin jo sitten Samba.
Miksi ihmeessä me olemme jättäneet tällaisen "möhläyksen" näkymään nettiin? Miksemme ole hiljaa korjanneet Samban väriä päistäriköksi, koska ilman muuta se päistärikkö on varsojensa perusteella?
No se on sitä meidän realismia se.

8 kommenttia:

Aavi S. (VRL-1354, KaRa) kirjoitti...

Heips =)
Menee vähän ohi aiheen, mutta minun tutun tutulla on suomenhevostamma, joka on väriltään voikko. Se on astutettu jonkunvärisellä hevosella, en nyt muista millä, mutta varsasta odotetaan ensimmäistä mustanvoikkoa suomenhevosta. Minkä värisellä tamma on siis astutettu?
Lisäksi jos tamma astutettaisiin toisella orilla, jota suunnitellaan ensi kesälle, olisi tuloksena cremello. Mikä siis on tämän orin väri? En saanut selityksestä selvää ja alkoi kiinnostamaan. :)

Pölhö kirjoitti...

Tähän on pakko sanoa, että minä itse seuraan lähes orjallisesti realistista värienperiytymistä. Joskus vuosi sitten asia ei vielä kiinnostanut ja tuli kunnon periytymishäröjä, nykyisin olen sellainen pilkunnussija.

Olen huomannut, että kun seuraa orjallisesti värien genetiikkaa, yllättyy ja on paljon suurempi ilo saada jostakin kasvatista harvinaisen värinen.


Aavi, varsan isä taitaa olla musta? Silloin sen mahdollisuus olla mustanvoikko on kuitenkin alle 20% luokkaa, ja siitä voi tulla myöskin ruunivoikko, musta, ruunikko, voikko tai rautias aivan yhtä hyvin näin äkkiseltään katsottua.

Se Ionicin Sirpa kirjoitti...

Näin on kuten Latu selitti, jos emä on voikko, on mahdollisuus mustanvoikkoon (tai mustaan) varsaan aika pienet. Mustasta tai ruunikosta oriista voi mustapohjainen varsa syntyä, mutta kovin todennäköistä se ei ole. Mustaa tai mustapohjaista väriä ylipäänsä saa varmimmin astuttamalla mustan mustalla.

Cremello tai muu tuplavoikko puolestaan tulee ainoastaan silloin kun kummallakin vanhemmalla on vähintään yksinkertainen voikkogeeni. Voikko tamma pitäisi siis astuttaa voikolla oriilla, tällöin on 25% mahdollisuus cremelloon varsaan, 50% mahdollisuus voikkoon ja 25% mahdollisuus rautiaaseen. Cremello suomenhevonen olisi vekkuli tapaus varmasti, sehän sitten periyttää väriään eteenpäin aina, joten siitä ei voisi tummia varsoja (rautias, ruunikko, musta) edes syntyä vaan aina vähintään yksinkertaisia voikkoja.

Se Ionicin Sirpa kirjoitti...

Täytyy muuten korjata vielä tuota voikko+joku toinen = mustanvoikko. On olemassa tietty yhdistelmä, josta voi mustasta oriista ja voikosta tammasta syntyä vain mustia ja mustanvoikkoja varsoja. Varsan isän pitäisi tällöin olla homotsygootti musta (EE-aa) ja emä puolestaan ei saisi kantaa tätä agoutia eli tyypiltään ee-aa. Tällaisesta yhdistelmästä ei saa kuin mustia tai mustanvoikkoja varsoja. Mikä sitten on todennäköisyys, että tällainen yhdistelmä olisi, en tiedä. Ainakaan mustan suvussa ei saisi olla rautiasta heti toisena vanhempana.

Aavi S. (VRL-1354, KaRa) kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Aavi S. (VRL-1354, KaRa) kirjoitti...

"Tjaa nyt on hankala mennä sanomaan noiden vanhempien värejä kun en muista nimiäkään, paitsi sille varsalle, jota kaavailtiin ensi kesänä laitettavaksi aluille; isä tulisi olemaan Voiveikko, eli varsasta tuskin tulee cremelloa sillä Voiveikon isä on sysirautias. Sen sijaan ilmeisesti tälle varsalle jos löytyisi samanlainen puolisko tulevaisuudessa kuin se itse, eli kummatkin vanhemmat voikkoja, olisi mahdollisuus cremelloon?"

Kirjoitin aiemmin noin mutta sekoitin vahingossa tuon mustanvoikon ja cremellon. :P Eli tästä varsasta olisi ehkä mahdollista saada cremello?

Tuosta mustanvoikosta ei ole mitään hajua, enkä tämän emähevosenkaan nimeä nyt muista, joten värien periytymistä ei voi nyt laskea. :/

Pölhö kirjoitti...

Aavi, voikko + voikko = voi hyvinkin tulla cremello, mutta yhtä hyvin voi siitä tulla myös rautias tai voikko. Cremello kuitenkin on mahdollinen. :)

Se Ionicin Sirpa kirjoitti...

Jos isänä on voikko Voiveikko ja emä jokin toinen voikko tamma, niin cremellon mahdollisuus on 25%, mutta mustanvoikkoa siitä ei saa mitenkään. Mustanvoikko voikosta tammasta vaatisi tosiaan mustan isäoriin eikä se olisi tosiaan mitenkään varma sittenkään. Ruunikkokin tietysti käy, mutta silloin mustanvoikon saaminen on vieläkin epätodennäköisempää.