torstaina, tammikuuta 21, 2010

Ketä tässä sorrettiinkaan?

Säännöllisin väliajoin ht.nettiin (ja varmaan muillekin foorumeille) kirjoitetaan viesti, jossa märehditään negatiiviseen sävyyn näitä massakisaajia, jotka kilpailuttavat hevosiaan satoja ja satoja startteja. Yhtä väistämättä näiden sikakisattujen hevosten omistajat tulevat samaiseen viestiketjuun parkumaan, miten heidän pitäisi antaa harrastaa rauhassa haluamallaan tavalla.
Pitäisikö?
Antavatko he muiden harrastaa virtuaalihevosia haluamallaan tavalla?

Eivät.
On erittäin vaikeata kuvitella, että joku kasvattaja, joka kisaa maltillisesti tai ei lainkaan jalostushevosillaan, asettaisi kisaehtoja kasvattien ostajille. Vaatimuksella ei oikein olisi pohjaa.
Siis varsin usein nämä sikakisaajat ovat samalla myös niitä, jotka asettavat kovimmat kilpailuvaatimukset myytäville kasvateille, haluavat oreilleen vain kisattujen tammojen kisattuja varsoja ja tammoilleen sikakisattuja oreja. He siis nimenomaan ovat eniten niitä, jotka haluavat puuttua muiden harrastamiseen ja muiden hevosiin, vaikka ne nyt olisivatkin omia kasvatteja. Myyty hevonen on myyty hevonen, ei enää oma.
Ja kehtaavat sitten vielä parkua, että on niin kamalaa kun heitä sorretaan. Mitenköhän päin asia nyt oikeasti on?

Minusta ei ole hyvä asia, että virtuaalimaailma jakautuisi tiukasti kahteen leiriin, sikakisaajiin ja muihin ja että nämä leirit toimisivat pääasiassa vain keskenään: myisivät toisilleen varsoja, pyytäisivät astutuksia ja viis veisaisivat toisen puolen jutuista. Siihen tämä saattaa ajan kuluessa mennä tämä virtuaalimaailma. Kuitenkin tämän pitäisi olla yhteisö eikä taistelutanner, jossa halveksitaan toista osapuolta eikä haluta olla missään tekemisissä sen kanssa.
Sen takia meidän ei-kisaajien pitäisikin lopettaa sikakisauksen (en silti luovu tuosta termistä, se on niin osuva) ja epärealistisen kisaamisen dissaus, mutta niinpä sikakisaajien pitäisi myös lopettaa kisaamisen vaatiminen muilta.

Ja muistinvirkistykseksi: Myyntiehdot á la Ionic.

4 kommenttia:

Viivuska kirjoitti...

Mä ainakin kuulun niihin himokisaajiin ja toivon, toki kasvateilleni mahdollisimman hyvän kodin. Toivon sijoituksia ja jälkeläisiä, mutta pikku hiljaa olen ehkä alkanut hölläämään. Ne kasvatit on kuitenkin vain virtuaalihevosia. Ja jos on pakko saada jollekin hevoselle niitä jälkeläisnäyttöjä niin pidän silloin varsan itselläni. Niin helppoa se on.

jaffa kirjoitti...

En myöskään ymmärrä sitä, miksi kasvatin kisaamisen kanssa täytyisi olla niin tiukka linja.

Stonegardenin myyntiehdoissa tästä on tasan yksi kohta:
"Kasvatin kanssa tulisi edes yrittää olla aktiivinen ja tarjota sille mahdollisuus näyttää kyntensä kisakentillä."

Se ei velvoita mihinkään, ei kertakaikkiaan, on itseasiassa ihan mukavaa myydä kasvattejaan vaikkapa piirrostalleille tai vasta aloitteleville harrastajille. Monet tälläisistä varsoista jäävät lopulta ehkä kisaamattomiksi ja katoavat bittiavaruuteen, mutta entä sitten - ei meiltä kasvatit kesken lopu, ja niitä saa jopa pyytämällä lisää.

Ja Viivuskaa kompaten: jos haluaa kasvatille varmasti paljon kisoja, kisaa sitten itse. Senhän voi vaikka sen jälkeen myydä pois. Aivan käsittämätöntä alkaa vaatia muita täyttämään niitä odotuksia, joita varsan kohdalle on itse asettanut.

yers kirjoitti...

Hieman ikäväsävyisesti tässä nyt yleistetään. Meillä Durenissa miltei jokainen hevonen sikakisataan jalat muussiksi, mutta kasvateilta en vaadi minkäännäköisiä kilpailutuloksia. Jos haluan kasvateilleni tuloksia niin kisaan ne hevosille yleensä itse.

Itse yritän olla puuttumatta muiden harrastukseen, mutta olen itsekin useammin kuin kerran kokenut sen kun tamma jää ilman astutusta koska orin omistaja tahtoo, että tammalla on myös kilpailutuloksia.

Se Ionicin Sirpa kirjoitti...

Yers, se on mukava että tällaisiakin himokisaajia on, jotka eivät pakota kasvattien ostajia samaan rumbaan. Onhan meilläkin durenilaisia, joten se on tiedossa kyllä. Mutta valitettavasti kaikki eivät toimi samalla tavoin ja sen takia asiasta niin paljon porua syntyykin. Ja kuten käsittääkseni Gin tuossa perusteli varsin kattavasti sen, miksi yleensä juuri ne himokisaajat ovat niitä (eivät siis tosiaan kaikki, tiedämme, mutta emme voisi koskaan sanoa mitään, jos aina pitäisi ottaa huomioon KAIKKI poikkeukset ja poikkeukset poikkeukset) jotka vaativat muilta ihmisiltä sitä kisaamista.