perjantaina, elokuuta 31, 2012

Antti tarinoi

Tällä kertaa treenikerrastaan kertoo koulupainotteinen ahaltek-ori Antti, aka Gin Anekdot.

----
Tiättekö kuulkaa kun meikäläinen on joutunut kilpailuihin? Elelin ihan vain kaikessa rauhassa pitkät ajat, minulla ratsastettiin ja harjoiteltiin kaikenlaista kuviokelluntaa kentällä ja vaikka mitä muuta, mutta ei viety kisoihin. Muutama viikko sitten päädyin kuitenkin traileriin ja kisapaikalle yhdessä kavereiden kanssa.

Voi herran pieksut, oli kuulkaa lettiä harjassa ja hännässä ja joka paikka puunattu ja sitten ratsastaja hyperventiloi selässä kun sitä jännitti ja mitä kaikkea. Meinasi itseltäkin mennä pasmat sekaisin kun ihan vieras paikka ja vieraita hevosia. Vähän aikaa siinä katselin ja pörhentelin ohikulkeville, mutta ei se nyt niin paha ollutkaan. Hevosia nekin vaan oli.

Se kisa oli helpompi kuin mitä juttuja ollaan kotona harjoiteltu ja meni sitten tosi hyvin. Kuulemma 82.104% tulos interistä on hieno saavutus. Minä en prosenteista tiedä, mutta ratsastaja oli tosi iloinen ja tyytyväinen kun dallailtiin pois sieltä kouluradalta. Yleisökin taputti.

Ei se kuulemma siihen jää, nyt on tulossa jonkin ajan kuluttua toiset kisat ja ne on kuulemma vaikeammat. Ja niitä varten pitää treenata sitten kaikenlaista, enimmäkseen tarkkuutta eri asioissa ja pieniä yksityiskohtia. Niinpä sitten paikalle raijattiin joku kuuluisa huippuvalmentaja ja minut ja ratsastaja pantiin sen kanssa harjoittelemaan siirtymisiä.

Eikä kuulkaa ihan mitä tahansa siirtymisiä vaan justiinsa niitä, mitkä kaikkein hankalimpia ovat. Ihan sadistista puuhaa, siihen joutui keskittymään täydellä kympillä ja molemmilta, sekä minulta että ratsastajalta pilkotti kieli suupielestä kun tehtiin niinkuin valkku sanoo. Joo, tiedän etteivät katso kouluradalla kovin suopeasti, jos kieli roikkuu hevosella, ratsastajasta ei kai niin väliä, mutta minä olen sellainen kielen kanssa mäkeltäjä. Varsinkin tuon minun ratsastajan kanssa, joka tuppaa välillä olemaan vähän kovakätinen, on helpompi olla, jos yrittää siirtää sitä kieltä pois sieltä ihan just kangen alta. Tästäkin valkku läksytti ratsastajaa ja meikän kieli alkoi pysyä siellä missä pitääkin.

Alkuverkkojen jälkeen tehtiin ensin ihan helppoja perusjuttuja: kootusta ravista lisättyyn raviin ja takaisin, sitten sama laukassa ja käynnissä. Sitten käynnistä laukkaan ja laukasta pysähdyksiin, josta taas takaisin laukkaan. Ravista passageen on vähän haastava, takaisin päin vaihtuu helpommin, mutta siitäkin tuli sanomista, että sen passagen ja kootun ravin eron tulee olla selvä. Passagesta piaffiin on kans helppo nakki meikäläiselle, mutta sitten taas kun pitäisi lähteä piaffista polkemaan eteenpäin, niin siinä tahtoo välillä passage hajota.

Olisihan sitä ollut jo noidenkin harjoittelussa, mutta lopputunnista valkku kehitteli kaikenlaista muutakin. Piaffista suoraan laukkaan, laukasta passageen, passagesta stop, peruutus ja piaffi. Käynnistä suoraan piaffiin tai passageen on muuten yllättävän vaikea meikäläiselle, samoin toisin päin. Piaffista pysähdys sen sijaan on aika iisi, mutta toisaalta pysähdykset on aina olleetkin meidän bravuureja, ne on jotakuinkin aina tasajalkaan ja tasapainoon.

Joka tapauksessa koko valmennuksen aikana sai askarrella niin paljon noiden askellajien kanssa, etten edes minä ehtinyt pitkästyä. Minä olen vähän sellainen, että jos yhtä asiaa tehdään kovinkin monta kertaa tai kauan, niin alkaa kyllästyttää ja keksin sitten omia kuvioita. Ratsastaja ei yleensä arvosta niitä, mutta tällä kertaa minä en yksinkertaisesti ehtinyt. Koko ajan tulee jotakin uutta tehtävää ja kuten edellä kerroin, ei niitä maailman helpoimpia. Valmennus ei ollut mikään hirveän pitkä, ei varmaan edes tuntia jos ei lasketa verryttelyjä, mutta kyllä siinä tiesi töitä tehneensä. Tämän jälkeen tulee laidunpäivä ihan tarpeeseen!

-S

Ei kommentteja: