keskiviikkona, huhtikuuta 12, 2017

Väriteoriaa: hallakkovärit

Tämä teksti on osa väriteoria-sarjaa.

Hallakkovärit ovat hevosen alkuperäisiä värejä, perusvärit ruunikko, rautias ja musta ovat niinsanottuja kesyvärejä, jotka ovat syntyneet mutaatioina hallakkoväreistä ja joita ihminen on jalostanut niin, että kesyhevosilla ne ovat nykyään yleisiä. Hallakkovärejä esiintyy kesyhevosilla enää varsin harvoin, yleisimpiä ne ovat alkuperäisroduilla ja monilla jalostetuilla roduilla (kuten puoliveriset ja täysiveriset) niitä ei esiinny lainkaan.

Hallakkogeeni vaalentaa sekä ruskeaa että mustaa pigmenttiä, ruskea vaalenee kellanruskeaksi tai vaaleanpunaruskeaksi, musta vaalenee harmaaksi. Hallakkoväreillä on myös muita tuntomerkkejä, joita kutsutaan alkukantaisiksi merkeiksi:
– Siima (esimerkkikuva)
– Kaksiväriset jouhet (esimerkkikuva)
– Seepraraidat jaloissa (esimerkkikuva)
– Tummempi väri päässä ja korvissa (esimerkkikuva)
– Aasinristi tai tumma epäselvä laikku sään kohdalla
– Verkkokuvio otsalla
– Vaalea ruununraja, mahdollisesti vaalea juova säärien takaosassa

Hallakkovärisillä hevosilla on aina siima, joka on suunnilleen tasaisen paksuinen koko selän mitalta. Siima voi kuitenkin esiintyä myös muilla kuin hallakkovärisillä, joten siima yksistään ei ole merkki hallakkoväristä, mutta jos siima puuttuu, ei hevonen ole nykytiedon mukaan hallakko. Toki tietyillä väreillä siima voi olla hyvin vaalea ja heikosti näkyvissä.

Siima ikäänkuin jatkuu sekä harjaan että häntään, joiden keskiosat ovat tummat ja reunaosat vaaleat tai sekaväriset. Kaikilla yksilöillä tämä ei ole erityisen selkeää ja valokuvissa jotkin hallakkoväriset voivat näyttää tummaharjaisilta. Vuonohevosilla harjan kaksivärisyys sen sijaan on erityisen selkeää.

Seepraraidat ovat yleensä melko selkeä hallakkovärien merkki, mutta nekään eivät ole kaikilla yksilöillä näkyvissä. Ne ovat muuta karvaa tummempia vaakasuoria juovia pääasiassa polvien ja kinnerten alueella, joskus ne voivat nousta hieman ylemmäskin.

Monilla hallakkovärisillä hevosilla päässä on hieman muuta peitinkarvaa tummempaa väriä. Toisinaan tätä näkyy vain kuonopiillä ja voi olla sivukuvasta vaikea tai mahdoton nähdä, joillain puolestaan koko pää ja jopa kaula ovat tummempaa sävyä kuin runko. Joskus silmän ylä- ja etupuolella on tarkkarajainen tumma juova ja alapuolella pehmeärajainen tumma laikku. Korvien reunat ja korvien kärjet ovat tummat (esimerkkikuva), joillain yksilöillä myös korvissa on hentoja poikittaisjuovia.

Aasinristi (poikittain sään yli menevä tumma juova) tai sään kohdalla oleva tumma, epätarkka "varjostuma" liitetään yleensä siimaan ja hallakkovärisillä niitä saattaakin esiintyä toisinaan.

Joskus hallakkoväristen otsalla on ohutta, juovamaista kuviota, josta enslanninkielessä käytetään sanaa "cobwebbing" (hämähäkinseitti). Tätä on vaikea yleensä nähdä kuvista, koska kuvio on pientä ja se voi jäädä otsaharjan alle piiloon kokonaan.

Viitasen mukaan hallakkovärisillä on usein vaalea ruununraja. Toisinaan jaloissa näkyy myös vaalea juova säärten takaosassa, joka nousee vuohisen alta etupolveen tai kintereeseen asti, mahdollisesti jopa siitä ylemmäs.

Joitain näistä alkukantaisista merkeistä voi esiintyä myös muilla väreillä, tosin usein ne esiintyvät vain ihossa ja näkyvät vain jos karva klipataan lyhyeksi.

Kuten yllä on todettu, hallakkovärejä esiintyy nykyään lähinnä vain alkuperäisroduilla ja muutamilla lämminveriroduilla. Tässä jonkinlainen lista roduista, joilla sitä esiintyy:
– Campolino (melko yleinen)
– Criollo (melko yleinen)
– Dülmeninponi (yleinen?)
– Islanninhevonen (melko harvinainen, n. 10%)
– Kalliovuortenhevonen ja lähisukuiset rodut (harvinainen)
– Konik (lähes aina hallakkovärinen, hiirakko taitaa olla ainoa rekisteriin hyväksytty väri)
– Miniatyyrihevonen (harvinainen)
– Morganinhevonen (erittäin harvinainen)
– Mustangi (yleisyys riippuu linjasta)
– Poitounhevonen (melko yleinen)
– Quarterhevonen ja lähisukuiset rodut (harvinainen)
– Shetlanninponi (melko harvinainen)
– Sorraianponi (aina hallakkovärinen?)
– Tennesseenwalker (erittäin harvinainen)
– Vjatkanponi (aina tai lähes aina hallakkovärinen)
– Vuonohevonen (aina hallakkovärinen)
– Ylämaanponi (melko yleinen)

Andalusianhevosilla (mahdollisesti myös lusitanoilla) esiintyy harvakseltaan hallakon näköistä väritystä, joka kuitenkin on testatessa antanut negatiivisen tuloksen hallakkogeenistä. Kyseessä saattaa olla jokin toinen geeni tai voikkovärinen hevonen, jolla on noita alkukantaisia merkkejä. Tarkempaa tietoa tästä ei toistaiseksi ole.

Ei kommentteja: