keskiviikkona, syyskuuta 27, 2017

Ionicin C-welshit

Myönnän ihan suoraan että welshien C-sektio on vähän sellainen sivutuote. Sehän on käytännössä cobien miniversio. Meidän ensimmäinen C-kasvatti ikinä oli myös vähän vahinko: halusin ihan välttämättä varsan vanhasukuisesta cob-ori Sprietland's Black Magicista eikä meillä ollut tuolloin muuta sopivaa tammaa sille kuin mountain-tamma Aufania Dawn. Siitä syntyi ori Black Regent Ion ja koska emä oli vain 118-senttinen, ei pojastakaan isoa cobia tullut vaan se jäi 130-senttiseksi. En mene vannomaan olisiko tuo ensimmäinen C-sektion welsh ikinä Ionicissa, mutta ei niitä ennen Black Regentiä kovin montaa ole ollut.

Muistini mukaan seuraava C-hankinta oli tamma Cwmnantcol Catrin, ostoponi kuten nimestä näkee. Sillä on mielestäni erikoinen suku: neljässä ensimmäisessä polvessa on vain yksi B-sektion poni, muut ovat C-sektiota. Mielestäni tämä saattaa olla jopa jossain määrin harvinaista tai ainakin meillä nimenomaan juuri C-sektioon sekoitellaan sekä isoja cobeja että mountainia, joskus harvoin B:täkin. Ns. "puhdas" C-sektion welsh on melko eksoottinen näky meillä ja väittäisin että sitä se on jossain määrin myös muualla.

Niin, sananen tästä risteytysjalostuksesta, mitä noiden welshien kanssa tehdään.
Reaalimaailman rotuyhdistys suosittelee pitämään sektiot erillään, mutta mitenkään kiellettyä niiden sekoitteleminen ei reaalimaailmassa ole. Mountain on poikkeus, ne ovat aina puhtaita, niihin ei muita sektioita saa sekoittaa.
Meillä käytännössä myös D-sektion kasvatit ovat hyvin usein ns. puhtaita, harvakseltaan noita C-sektion poneja meillä löytyy sellaisissa yhdistelmissä, jotka kasvavat yli C-sektion mitan. Pikkusektioita D-welshien suvuissa näkee erittäin harvoin. Meillä ei B:tä yleensä käytetä cobien jalostuksessa, tämä nojaa reaalimaailman rotuyhdistyksen suositukseen, siellä ei suositella käytettävän B-sektiota C- tai D-sektion jalostuksessa, koska tulos on yleensä liian hento cobiksi. Tietenkin jos B-sektion poni on esimerkiksi 75-prosenttisesti mountain, en näe hirveästi syytä olla käyttämättä sitä, jos hätätilanne on.
Mountainit puolestaan ovat yleensä niin matalia että yhdistettynä korkeaankin D-poniin varsan säkäkorkeus jää meidän "korkeuksien keskiarvopolitiikan" mukaan C:n mittoihin. Welsh B-ponien esittelyssä totesin myös, etten tykkää sekoitella mountainia juuri B-sektioonkaan rakenteen takia.

Mutta C-sektioon sekoittelen surutta mitä vain! No, B:tä harvemmin siihenkään, mutta mountain + D-sektio on meillä takuuvarma C-sektion resepti. Lisäksi varsinaisten C-ponien kanta on hyvin pieni, suorastaan olematon, taitaa tuo mainittu Catrin poikansa Nwy Nobl Ionin kanssa olla ainoat ns. puhtaat C-sektion edustajat ikinä. Niinpä on oikeastaan ollut pakkokin käyttää noita muita sektioita, joita sentäs löytyy määrissä. Ei yhdellä ponilla paljon jalosteta, se on vissi.

Käytän mielelläni mountaineja C-jalostuksessa, niitä käyttämällä saa kivasti pientä kokoa noihin C-welsheihin. Jotenkin en näe mitenkään erityisen fiksuna yrittää kasvattaa siellä C-sektion ylärajalla olevia poneja. D-ponit ovat asia erikseen, niillä vähän suosinkin isoa kokoa. Kai siinä on se, että jotta C- ja D-sektio eivät olisi ihan "sama asia", niin yritän sitten tuosta C:stä selkeästi pienikokoisempaa kuin D-cobeista. Tietenkin isot cobit ovat C-sektion jalostuksen kannalta tietynlainen ongelma: korkeat ponit tuppaavat jättämään korkeita jälkeläisiä ja jos toisen vanhemmat säkäkorkeus huitelee 150 sentin tuolla puolen, niin varsastakin meillä tulee helposti ja todennäköisesti D-sektion korkuinen. Pitäisi yrittää luopua siitä keskiarvon käyttämisestä noiden säkäkorkeuksien kanssa, mutta kun se ei ole matemaattisesti kaunista. Minkä insinööri luonnolleen voi...

Onnen jalostukseen tuovat omille tammoille käytetyt vieraat C-oriit ja pari ostoponia, joita taannoin hankin. Se ei kuitenkaan poista sitä seikkaa, että meidän C-cobien suvuissa vilahtelee vähän turhan usein tuo mainittu tamma Cwmnantcol Catrin ja mountainit Aufania Dawn ja Austin Dawn. Koska kaksi jälkimmäistä ovat kohtuullisen yleisiä nimiä myös mountainien suvuissa ja totesin yllä että D-cobit ovat turhan isoja C-jalostuksen näkökulmasta, niin minulla on tässä vähän ongelma nyt käsissä. Piehtaroin jo ajatuksessa, että aikaa myöden "sulauttaisin" meidän C-cobit D-sektioon, mutta aika näyttää mitä C-sektiolle tulee tapahtumaan.

Nykyisestä laumasta on vaikea valita suosikkia, mutta kuvan perusteella sanoisin että Coeden Dderw Ion saattaisi olla se sydämeni valittu, mutta pitää mainita myös Meistr Rhaglaw Ion, joka on napsinut useampia sijoituksia VSN-näyttelyistä.

– S

sunnuntaina, syyskuuta 24, 2017

Väriteoriaa: tiikerinkirjavat

Tämä teksti on osa väriteoria-sarjaa.


© Bob Langrish

Ulkonäkö
Tiikerinkirjava on täplikäs. Tai sitten ei ole. Oikeastaan ainoa varmasti yhdistävä tekijä ovat tiikerinkirjavan tuntomerkit:
– Täplikäs iho, näkyy erityisesti turvassa, hännän alla ja sukuelinten ympärillä
– Valkoinen silmän kovakalvo
– Pystyjuovaiset kaviot

Tiikerinkirjavuuteen kuuluu useita erityyppisiä kuvioita, käytän tässä englanninkielisiä termejä, suluissa suomenkieliset. Jako on tehty Viitasen mukaan:
– Leopard (leopardikuvio): valkoinen hevonen, jonka karvassa on tummia täpliä. Täplät ovat perusvärisiä, pohjaväriltään mustalla hevosella ne ovat mustia, ruunikoilla ja rautiailla ruskeita, voikoilla keltaisia jne. Täplien koko vaihtelee kolikon kokoisesta kämmenen kokoiseen, ne ovat yleensä enemmän soikeita kuin pyöreitä. Joskus täpliä ympäröi harmaa varjostus.
– Blanket (loimikuvio): tumma hevonen, jonka takaosan päällä on valkoinen alue. Tämä alue voi olla kokonaan valkoinen, täplikäs tai sekavärinen. Valkoinen väri voi levitä myös selän päälle ja aina säkään ja kainaloihin asti.
– Frost (huurrekuvio): perusväriin on sekoittunut paljon sekakarvaa erityisesti lautasille ja runkoon. Sekakarvan lisäksi hevosella voi olla valkoisia tai tummia täpliä.
– Snowflake (lumihiutalekuvio): perusvärissä on pieniä valkoisia täpliä.
– Varnish roan (meleerattu): kauttaaltaan sekavärinen, luisiin kohtiin (lonkkakyhmyt, jalkojen nivelet, kyynärpäät, pää) jää tummia, rajoiltaan epäselviä alueita.
– Few-spotted leopard (valkoinen tiikerinkirjava): lähes kokovalkoinen, päässä, jaloissa, kainaloissa tai nivusissa voi olla joko yksittäisiä täpliä tai tummempia epäselviä alueita.

Kuviotyypit eivät ole välttämättä mitenkään selkeitä, ei ole mitenkään tavatonta että hevosessa ilmenee kahden tai jopa useamman kuviotyypin piirteitä ja rajanveto kuvioiden välillä on muutenkin vaikeaa.

Tiikerinkirjava varsa voi syntyä yksivärisen näköisenä, ainoastaan silmän valkoinen kovakalvo paljastaa sen olevan tiikerinkirjava. Toisilla varsoilla on jonkinlainen kuvio, joka saattaa aikuistuessa laajeta ja muuttua hyvinkin radikaalisti. Jotkin kuviot näkyvät heti syntymäkasvassa ja pysyvät suunnilleen samanlaisina hevosen kasvaessa.

Mihin on mahdollista sekoittaa?
Pienikuvioisia tiikerinkirjavia on helppo luulla yksivärisiksi, tiikerinkirjavan tunnusmerkit eivät aina näy kovin selkeästi, varsinkaan valokuvissa.
Frost ja varnish roan saattavat muistuttaa kimoa tai päistärikköä.
Suuret kuviot ja miltei kokovalkoiset few-spottedit ovat hankalia tunnistaa, koska kuvio voi muistuttaa valkokirjavuutta tai isoja sabinokuvioita. Yleensä hevosen rotu kertoo, voiko kyseessä olla tiikerinkirjava.

Esimerkkikuvia
(Ja todellakaan en ota mitään vastuuta siitä että kuviotyypit olisi mitenkään oikein merkitty. Tiikerinkirjavia nämä kaikki ovat kyllä silti.)
Rautias frost, tällä näkyy pienehköstä kuvasta huolimatta tuota täplikkyyttä turvassa.
Musta leopard, olettaen että pohjaväri on musta, tällä näkyy appaloosilla toisinaan esiintyvää mustan värin haalenemista lähelle ruskeaa.
Few-spotted, en ole kyllä ihan varma voiko tätä sanoa few-spottediksi vai olisiko tämä hyvin valkoinen varnish roan.
Musta leopard, pääkuvassa näkyy hyvin silmä ja ihon täplikkyys.
Rautias varnish roan, jolla on jonkin verran pilkkujakin lautasilla.
Musta tai tummanruunikko blanket, valkoisella alueella on pilkkuja, kuviosta itsestään en kyllä mene ihan takuuseen että mikä varsinaisesti on. Turvassa näkyy selkeästi pilkullisuus.
Tummanrautias blanket täplillä, kai...
Rautias varnish roan, pohjaväri saattaisi kyllä olla vaalentunut musta, mihin viittasin tuossa ylempänä jo.
Leopard, hyvin pienitäpläinen ja täpliä on vähän. Jaloissa on tummempaa väriä, joten voisi olla ehkä myös varnish roan.
Ruunikko tai rautias jokin, täsäs yhdistyy piirteitä sekä blanketista että roanista ja täplissäkin löytyy.
Frost
Leopard, hyvin perinteinen ja selkeä väritys.
Varnish roan, sanoisin että varsin hyvä esimerkki tuosta kuviosta.
Frost, sanoisin, hyvin pienikuvioinen.
Blanket sekä emällä että varsalla.
Few-spotted tai iso roan
Frost, luulisin ainakin
Snowflake, kuviointi on melko vähäistä.
Yksivärinen varsa, joka alkaa kuitenkin kehittää jonkinlaista varnish roan-kuviota iän myötä.
Varsakuva, varsana selkeähkö blanket-kuvio, mutta 2009 otetussa kuvassa näkyy että koko hevonen vaalenee. Oletettavasti muuttuu varnish roaniksi.

Esiintyminen ja yleisyys
Tiikerinkirjava on hyvin harvinainen kuvio. Tässä esitetty rotulistaus on pitkähkö ja useilla näillä roduilla tiikerinkirjavuus on tavoitelluin väritys, mutta rodut ovat varsinkin virtuaalimaailmassa hyvin vähälukuisia. Reaalimaailmassa appaloosa on yleisin ja tunnetuin tiikerinkirjava rotu, knabstrup taitaa pitää kakkossijaa.
– Altainhevonen (yleinen?)
– Amerikanponi (hyvin yleinen, jalostettu appaloosasta)
– Appaloosa (hyvin yleinen)
– Ara-appaloosa (hyvin yleinen, jalostettu appaloosasta)
– British Spotted Pony (hyvin yleinen)
– Colorado Ranger (hyvin yleinen)
– Eteläsaksankylmäverinen (harvinainen?)
– Gotlanninrussi (äärimmäisen harvinainen)
– Irlannincob (harvinainen)
– Karabair (esiintyminen epävarmaa)
– Knabstrupinhevonen (hyvin yleinen)
– Miniatyyrihevonen (melko yleinen?)
– Mustangi (yleisyys riippuu linjasta ja alueesta, kaikilla ei esiinny lainkaan)
– Nez Perce (hyvin yleinen, jalostettu appaloosasta)
– Noricuminhevonen (melko yleinen)
– Quarterhevonen (äärimmäisen harvinainen, white rulen poistuttua ovat rekisterikelpoisia)
– Sugarbush Draft (yleinen?)
– Tiger Horse (hyvin yleinen)

Tiikerinkirjava on hyvin vanha väritys, sitä on esiintynyt ainakin kivikautisissa luolamaalauksissa, muinaisessa Kiinassa (joiltain kiinalaisilta roduilta sitä saattaa löytyä edelleen) ja vielä barokki- ja renessanssiajan Euroopassa. Sitä esiintyi espanjalaisissa hevosissa ja sitä kautta se levisi Amerikan mantereelle, mutta sittemmin katosi eurooppalaisista barokkiroduista.

Nimitykset ja lyhenteet
Tiikerinkirjava lyhennetään Sukupostissa tkkrj, virtuaalimaailmassa näkee toisinaan tkrj. Eri kuviotyypeillä ei ole omia lyhenteitään eikä varsinaisesti edes vakiintuneita suomenkielisiä termejä. Yllä on listattu Viitasen käyttämiä termejä, jotka kyllä ovat ihan käyttökelpoisia, itse en vain osaa niitä käyttää.

Vieraskieliset nimet
Tiikerinkirjava (yleistermi)
Englanti: appaloosa (US), spotted (UK)
Ruotsi: tigrerad
Saksa: Tigerscheck

Genotyyppi
LPlp
LPLP
LP PATN1

Huomattavaa periytymisessä
Tiikerinkirjavuutta säätelee useampi kuin yksi geeni, toistaiseksi on löydetty kaksi varmaa, LP (leopard complex) ja PATN1 (Pattern1). LP on kaikilla tiikerinkirjavilla, mutta nimestään huolimatta se ei aiheuta leopardikuviota vaan täplättömän varnish roanin. Se on epätäydellisesti dominoiva, jos hevosella on täplikkyyttä aiheuttava PATN1, homotsygootti LPLP peittää pilkut kokonaan tai lähes kokonaan. Jos hevosella ei ole PATN1:stä, LPlp:n ja LPLP:n ero on melko vähäinen, Kathman mainitsee että heterotsygootilla on tummat kaviot, joissa on vaaleita juovia, homotsygootilla puolestaan on vaaleat kaviot, joissa on vähäisiä tummia juovia.
Hevonen voi kantaa PATN1:stä, mutta se ei näy hevosen värissä mitenkään, jos hevonen on lplp. PATN1 lisää täpliä hevosen karvaan, ellei se sitten satu olemaan LPLP.

Eri kuvioiden genotyypit voisivat siis näyttää tältä:
Varnish roan: LPlp tai LPLP
Leopard: LPlp PATN1
Few-spotted leopard tai isokuvioinen varnish roan: LPLP PATN1

Blanket-kuvion aiheuttaa mahdollisesti jokin toinen geeni kuin PATN1, mutta tästä ei ole vielä selvyyttä. Blanket-kuviollisilla hevosilla voi Kathmanin mukaan olla PATN1, mutta kaikilla sitä ei ole.

LP-geeniin liittyy hämäräsokeus, jota ilmenee homotsygooteilla hevosilla.

Genetiikka-osioon on käytetty lähteenä peruslähteisen lisäksi myös Hemsburyn tekemää kaaviota.

keskiviikkona, syyskuuta 20, 2017

Väriteoriaa: lehmänkirjavat – sabino

Tämä teksti on osa väriteoria-sarjaa.


Ulkonäkö
Sabinolla on valkoista väriä yleensä jaloissa ja päässä, usein myös vatsassa on laikkuja ja väri voi nousta kylkiin, kupeille ja kaulalle. Laikkujen rajat ovat hyvin epäsäännölliset ja rikkonaiset, pitsimäiset. Sukkien joltain reunalta lähtee usein juova ylös, "silmäpako". Päistärkarvaa esiintyy myös. Joillain sabinoilla voi kuitenkin jalka tai pari olla tummiakin. Silmien sinisyys ei ole kovin tyypillistä sabinoille, mutta sitä saattaa esiintyä.

Pienikuvioisella sabinolla on usein vain rikkoreunaiset sukat ja päämerkki, mahdollisesti valkoinen laikku vatsan alla. Suurimmillaan sabino on täysin valkoinen, jolla on pieniä tummia laikkuja päässä, korvissa, niskassa tai silmien kohdilla. Tätä nimitetään toisinaan sabinovalkoiseksi.

Mihin on mahdollista sekoittaa?
Pienikuvioinen sabino ei näytä varsinaisesti kirjavalta, sillä on vain suurehkot merkit. Varsinkin jos merkkien reunat eivät ole niin pitsimäiset kuin sabinoilla yleensä, tunnistaminen on vaikeata.
Sabino voi sekoittua myös splashed whiteen, jolla yleensä on kuitenkin hyvin selkeät laikkujen reunat, mutta molemmat kuviot varioivat jonkin verran, niin että näiden kahden ero voi olla joissain tilanteissa olematon.
Lähes täysin valkoista sabinoa ei käytännössä pysty pelkän ulkonäön perusteella erottamaan esimerkiksi suurista valkomerkkisyys-kuvioista, jotka aiheuttavat samankaltaisen värityksen. Myös erilaiset tovero-yhdistelmät voivat tuottaa samankaltaisen kuvion. Toisinaan täysin valkoinen sabino voi sekoittua tuplavoikkoon.

Esimerkkikuvia
Voikko sabino, merkkien rajat ovat melko suorat ja mietinkin voisiko tämä olla ennemmin splash kuin sabino. Mahdollista.
Rautias sabino, aika tyypillinen ja selkeä sabino.
Piirroskuva mustasta sabinosta
Ruunikko sabino, melko pieni kuvio, mahanalustaa ei näy, mutta käytännössä tällä on vain isot merkit, jotka ovat vähän rikkoreunaiset
Musta sabino, jolla on paljon päistärkarvaa rungossa
Rautias sabino; hyvin tyypillinen tapaus
Musta sabino, vähän erikoinen ilmestys sabinoksi, mutta todennäköisesti se sellainen on ja kyllä sabino voi tuonkin näköinen olla (ts. ei oikein sovi mihinkään toiseenkaan kirjavuuskuvioon)
Ruunikko sabino, oikea malliesimerkki sabinosta
Suurikuvioinen sabino, tässä pohjaväriksi on merkitty ruunikko, mutta voi olla mikä tahansa, koska sabinokuvio peittää sen käytännössä kokonaan alleen. Kuvan hevosen oikeasta väristä ei ole tietoa, se voi olla homotsygootti sabino tai sitten jokin isokuvioinen tovero- tai muu yhdistelmä.

Esiintyminen ja yleisyys
Varsinainen sabino-geeni (SB1) löydettiin vuonna 2005 ja sille on kehitetty geenitesti. Toistaiseksi SB1:stä on löydetty seuraavilta roduilta:
– Amerikanponi (?)
– Azteca
– Miniatyyrihevonen
– Missourinfoxtrotter
– Mustangi (Spanish Mustang?)
– Paint Horse
– Quarterhevonen
– Shetlanninponi (oletettavasti amerikkalainen)
– Tennesseenwalker

Geenitesteistä huolimatta SB1:stä ei ole löydetty esimerkiksi arabianhevosilta, englantilaisilta täysiverisiltä, clydesdalenhevosilta tai shirenhevosilta. Kahdella ensinmainitulla sabinonkaltaiset kuviot ovat pääasiassa selitettävissä valkomerkkisyyden eri varianteilla, shiren tai clydesdalen suurien merkkien aiheuttajaa ei ole toistaiseksi pystytty selvittämään. Monilla muillakin roduilla esiintyy sabinonkaltaisia merkkejä, mutta niiden aiheuttajaa ei tiedetä varmaksi tai on geenitesteissä on paljastunut ettei se ole sabino. Esimerkiksi suomenhevosilla luultiin olevan sabinoa, mutta toistaiseksi geenitesteissä on jäänyt kiinni splashed white. Itse käytän näistä tällaisista kuvioista termiä "sabinonkaltainen", jos en tiedä mikä kuvion aiheuttaa. Kun ne nyt näyttävät sabinoilta vaikkeivät välttämättä sitä olekaan.
Tällä hetkellä SB1:stä on löytynyt vain amerikkalaisista roduista, en tiedä pitäisikö tästä voida päätellä muuta kuin että geeni löydettiin Kentuckyn yliopistossa ja suurin osa testatuista hevosista lienee amerikkalaisia.

Lyhenteet
Sabinolla ei ole virallista lyhennettä. Virtuaalimaailmassa se lyhennetään toisinaan sab, esim. rt sab (rautias sabino).

Vieraskieliset nimet
Englanti: sabino
Ruotsi: käytetään englanninkielistä nimeä
Saksa: käytetään englanninkielistä nimeä

Genotyyppi
SB1
SB1SB1 (isokuvioinen)

Huomattavaa periytymisessä
SB1 on ns. epätäydellisesti dominoiva geeni. Yksinkertaisena esiintyessään se aiheuttaa pienehkön kuvion, pääasiassa jalka- ja päämerkit. Kaksinkertaisena se puolestaan aiheuttaa kokovalkoisen, suurimerkkisen sabinokuvion.

sunnuntaina, syyskuuta 17, 2017

Ionicin welsh mountainit

Welsh mountainit ovat Ionicissa varsin tuore rotu, ne ovat tulleet tallille vasta nyt 2010-luvulla. Tosin ihan alkuaikoina meillä oli yksi mountain-ori, Whiten Melfyn, jota kylläkin käytettiin B- ja part bred -jalostuksessa, yhtään puhdasta mountain-varsaa se ei jättänyt ja miten olisikaan, meillä ei ollut yhtään tammaa eikä mountain ollut kasvattirotu lainkaan. Melfynillä on aika pitkä suku ja kiitos takautuvan pakastesperma-mahdollisuuden, meillä syntyy lähitulevaisuudessa mountaineja, joiden isä on Melfyn!

Melfyn kuoli 2007 ja seuraavia mountaineja saatiin odottaa viisi vuotta vuoteen 2012, jolloin ostin kaksi Paraatiponien kasvattia, ori Austin Dawnin ja tamma Aufania Dawnin. Nämä kaksi ovat meidän nykyisen mounttilauman kantaponeja. Varsinkin Aufania jätti melkoisen määrän jälkeläisiä, yhteensä 9 kappaletta, joista yksi oli tilausvarsa ja 4 puhdasta mountain-varsaa. Sekaan mahtuu kaksi part brediä (se tilausvarsa oli näistä toinen), kaksi C-sektiota ja yksi B-welshkin. Noista mountaineista yhden isä on Austin, muilla on ulkopuolinen ori isänä. Austinista jäi kaksi mountainia ja yksi C.

Olen noita mountainejakin ostellut satunnaisesti lisääkin, tällä hetkellä löytyy Adinan, Coedwigin ja Elenin kasvatteja tallista. Suosikkini on tamma KW Wynnifred, joka on nätti kuin karkki. Lisäksi sillä on kiva suku ja kiva nimi. Sukujen suhteen meillä on aika hyvä tilanne, mitään nimeä ei esiinny varsinaisesti liikaa (paitsi ehkä Austinia ja Aufaniaa) ja jalostus rullaa tällä hetkellä kivasti eteenpäin. Kuten B-sektionkin kohdalla, koko lauma polveutuu ostoponeista, mitään alusta lähtien itse kasvatettuja mountaineja meillä ei ole.

– S

keskiviikkona, syyskuuta 13, 2017

Ionicin B-welshit

Welshien B-sektio kuului Ionicin alkuvuosien kasvatusrotuihin, kolmena ensimmäisenä toimintavuotena niitä syntyi yhteensä parikymmentä kappaletta, sitten luovuimme welsheistä kokonaan (cobit olivat saaneet lähtöpassit jo aiemmin). Silloinen kanta ei ollut järin iso ja arvata saattaa, että into kasvatukseen laimeni samaa tahtia kuin riski sisäsiitokseen kasvoi. Ei ole ensimmäinen eikä ainoa rotu, jonka kanssa kävi näin. Welsheistä hankkiuduttiin tuolloin eroon osin myymällä poneja, osin lopettamalla niitä ja lopputulos on se, että Ionicin vanhoja B-welshejä näkyy nykyponien suvuissa äärimmäisen harvoin. Luulin ettei niitä ole enää lainkaan missään, mutta onnistuin kuitenkin taannoin pyydystämään itselleni tamma Maldwyn Jadinen, jonka isän puolen suvusta löytyy vielä vanhoja ionicilaisia! Sen iiee. Day-End Ionin suvusta löytyy kolme kantaponia, ori Golden Marcos ja tammat Ariana ja Dawning's Daylight. Nämä ovat sivujenteko-päivämäärän perusteella ihan ensimmäisten hevosten joukossa, mitä Ioniciin on keksitty. Day-Endin ei. Acornhill's Caradoc on jo "tuoreempi" tapaus, tullut Ioniciin "vasta" alkuvuodesta 2005!

Vuonna 2008 syntyi yksi yksittäinen tilausvarsa meidän vanhasta ponitammasta, seuraavan kerran welshejä Ionicissa nähtiin vuonna 2012 ja seuraavana vuonna syntyivät ensimmäiset Ion-welshit pitkään aikaan. Ensimmäinen uuden aallon B-welsh oli muistini mukaan tamma Gambler 2782, jonka taisin ostaa vähän sattumalta kun olin taas laittanut pystyyn perinteisen "Ostan melkein mitä vain"-topikkini jollekin foorumille. Sitten niitä alkoi kertyä, ostoponeja tuli ainakin Lai'esta, Eleniltä (tunnuksella Cedion), Metsälammesta, Vienrestä, Kirberasta, Pencalowista... Nykyinen welsh-kanta pohjautuu ihan puhtaasti ostoponeille, olen noita ostellut aika paljon ja sen lisäksi käyttänyt omilla tammoilla vieraita oreja melko aktiivisesti. Niin ja B-sektioon voi sotkea sekaan aina mountainia ja sitäkin korttia olen käyttänyt jonkin verran, vaikken oikein pidäkään siitä ideasta. B-welshin kuitenkin pitäisi olla ratsuponi par excellence, mountainit eivät sitä aina ole ja sen takia en halua ihan hirveän paljon mountainia mukaan B-welsheihin. Mutta välillä pitää katsella joitain asioita vähän sormien läpi.

No, ei niitä ostoponeja vuosien mittaan ole ihan hirveitä määriä tullut hankittua ja kun kasvattanutkin olen koko ajan, niin alkavat samat nimet näkyä suvuissa vähän turhan usein. Niinpä ostin tuossa loppukesästä muutaman ponin lisää, Adinasta ja Vinhakulmasta. Uudet, aivan vierassukuiset ponit ovat melkoinen piristysruiske, mutta pidän toki silmät auki muidenkin sopivien ostoponien varalta. Sain osto-topikkiini useampiakin kiinnostavia tarjouksia, mutta laiskuuttani en ole vieläkään kaikkiin sopiviin tarrannut kiinni. Luulin että B-welshejä olisi vähän, vaan väärässä olin (onneksi): niitä tuntui löytyvän aika moneltakin.

Noita sukuja läpikäydessäni bongasin muutaman nimen, joita esiintyy meidän ponien sukutauluissa aika usein ja useammin kuin yhden ponin kautta:
– o. Fresnoy Palma's
– o. Red Star
– o. Phany Leon ja sen poika H.F. Dart Leon

Väreistä ja kuvista sen verran, että suosisin törkeästi voikkovärisiä, mutta kun kuvia ei ole tarjolla kovin kummoisia määriä, niin täytyy turvautua sitten perusväreihin ja kimoihinkin. Kimokammoa poden myös vähän näiden kanssa, ei ole kiva jos koko laumasta tulee kohta kimoja. Suosikkikuvaa noiden joukosta on vaikea valita, niin monta kaunista ponia on tällä hetkellä, mutta ehkä Sibrwd Ddiofal Ion voittaa hienoimman ponin tittelin turpakarvan mitalla.

– S

sunnuntaina, syyskuuta 10, 2017

Väriteoriaa: lehmänkirjavat – splashed white

Tämä teksti on osa väriteoria-sarjaa.


© Bob Langrish

Ulkonäkö
Splashed whitea on kuvailtu osuvasti näin: valkoinen hevonen, jonka päälle on ylhäältä päin kaadettu tummaa maalia. Valkoista väriä on yleensä vähintään jaloissa ja päässä, mutta usein myös mahassa, takaosassa ja kaulan alaosissa. Herasilmät ovat yleiset. Laikkujen rajat yleensä ovat selkeät, tasaiset ja suorat, mutta joillain yksilöillä väritys voi muistuttaa sabinoa rikkonaisine laikkuineen. Häntä on usein valkoinen tai kaksivärinen.

Pienikuvioisella splashilla on sukat ja/tai isohko päämerkki. On mahdollista, että kaikkein pienikuvioisimmilla splasheilla nämä merkit ovat hyvin pienet, kenties vain matala sukka tai pari ja ehkä pieni päämerkki. Joillain testatuilla SW1-kantajilla ei ole lainkaan valkoisia merkkejä.
Suurimmillaan splash on kokovalkoinen, jolla on tumma laikku etuosassa, kaulassa tai päässä.

Mihin on mahdollista sekoittaa?
On selvää, että pienikuvioinen splash ei näytä kirjavalta lainkaan vaan yksiväriseltä hevoselta, jolla on merkkejä.
Sabino ja sen kaltaiset kuviot aiheuttavat suuria merkkejä ja kirjavuutta rungon alaosiin, mutta niillä on yleensä rikkonaiset rajat, mitä splashilla ei yleensä esiinny.

Esimerkkikuvia
Rautias splashed white, ihan varma tapaus, Sukupostin mukaan testatusti SW1. Tässä linkitetyssä kuvassa eivät silmät näy, mutta tamman muissa kuvissa näkyvät herasilmät selkeästi. Pää on valkoinen, jaloissa korkeat sukat. Oikealla puolella kyljessä on valkoinen pieni laikku, se ei ole mitenkään erityisen tyypillinen splasheille. Vasemman silmän ympärillä on tummempi, rikkoreunainen laikku, sekään ei ole tyypillinen.
Rautias splashed white, hyvin selkeä splash, jolla kuitenkaan ei takaosassa ole lainkaan valkoista, valkoinen väri on keskittynyt etuosaan.
Rautias splashed white, melko epätyypillinen, koska laikkujen rajat eivät ole suorat vaan varsin kiharaiset, miltei sellaiset kuin sabinoilla. Russeilla ei kuitenkaan sabinoa esiinny, mutta splashia kyllä, niin että eiköhän tämä splash ole.
Rautias splashed white, erittäin selvä tapaus.
Piirroskuva splashed whitesta

Esiintyminen ja yleisyys
Splashed white on ilmeisesti hyvin vanha kuvio, koska se on levinnyt laajalle. Millään rodulla se ei ole erityisen yleinen, tosin osaa splashed whietista ei tunnisteta oikein, koska ne näyttävät yksivärisiltä. Splashia tiedetään/epäillään esiintyvän ainakin seuraavilla roduilla:
– Amerikanshetlanninponi (ei varmuutta esiintyykö)
– Englantilainen täysiverinen (erittäin harvinainen, ei oletettavasti testattuja)
– Gotlanninrussi (yleisyydestä ei tietoa, useimmat yksilöt ovat hyvin pienikuvioisia. Itselläni on teoria, että lähes kaikki russit, joilla on ylipäänsä valkoisia merkkejä olisivat splasheja)
– Islanninhevonen (harvinainen tai erittäin harvinainen)
– Kathiawari ja marwari (harvinainen, ei täyttä varmuutta esiintyykö splashia)
– Miniatyyrihevonen (yleisyydestä ei tietoa)
– Morganinhevonen (erittäin harvinainen)
– Paint Horse (harvinainen tai melko harvinainen)
– Quarterhevonen (harvinainen?)
– Suomenhevonen (useimmat yksilöt ovat hyvin pienikuvioisia)
– Trakehner (erittäin harvinainen)

Nimitykset ja lyhenteet
Käytän tässä blogitekstissä termiä splashed white, mutta kuviosta käytetään myös nimitystä suomenkirjava.
Splashed whitella ei ole virallista lyhennettä, virtuaalitalleilla käytetään erilaisia muunnelmia, kuten spl, splash, splw, sw. Suomenkirjava lyhennetään skrj ja sen eteen liitetään pohjavärin lyhenne, kuten rnvkkoskrj (ruunivoikko suomenkirjava).

Vieraskieliset nimet
Englanti: splashed white, splashed white overo
Ruotsi: käytetään englanninkielistä termiä
Saksa: nordische Scheckung, mutta usein käytetään myös englanninkielistä termiä

Genotyyppi
SW1
SW2
SW3sw3
SW4sw4

Huomattavaa periytymisessä
Kuten yllä näkyy, splashed whiten kaltaiselle kuviolle on toistaiseksi löydetty 4 eri geeniä (mahdollisesti 5), jotka voivat sen aiheuttaa. Ne ovat kaikki dominoivia.
SW1 on ensimmäinen löydetty geeni ja se lienee myös yleisin. SW1-geeni on löydetty myös suomenhevosilta. Se ei ole homotsygoottina (SW1SW1) letaali eikä tiettävästi aiheuta kuuroutta.
SW2-geeniä on toistaiseksi löydetty amerikkalaisilta quarterilta ja paintilta. Se ei ilmeisesti ole homotsygoottina letaali, mutta tähän geeniin liitetään toisinaan kuurous, joko täydellinen tai toispuoleinen.
SW3 on harvinainen, sitä on löydetty myös quartereilta ja painteilta. Sitä epäillään homotsygoottina letaaliksi, mutta tästä ei ole vielä varmuutta.
SW4 on tiettävästi löydetty vain appaloosilta ja se on harvinainen. Sitä epäillään homotsygoottina letaaliksi, mutta tästä ei ole vielä varmuutta.

Sitten on olemassa vielä ns. macchiato, joka tuottaa sabinonkaltaisen kuvion, mutta esiintyy samassa MITF-geenissä kuin SW1 ja SW3 (SW2 ja SW4 esiintyvät geenissä PAX3). Toistaiseksi macchiato on löydetty vain yhdeltä freiberg-oriilta. Ori on tiettävästi lähes steriili, joten se ei liene periyttänyt geeniä eteenpäin. Se on myös kuuro.

keskiviikkona, syyskuuta 06, 2017

Turnoffit hevosten myynti-ilmoituksissa

Kuvitellaan tilanne, että olet myymässä hevosta, muttet halua sen joutuva Ioniciin. Tiedäthän, se on meillä vain yksi nimi ja sukutaulu tuhansien muiden joukossa. Kullannuppuasi ei noteerata kuin ehkä viikon verran vuodessa, jonka aikana se joutuu vääntämään puolen tusinaa varsaa ja sitten se unohdetaan taas ja jossain vaiheessa kuolo korjaa. Ei, sinun hevosesi ansaitsee parempaa: kisatuloksia, laatuarvostelupalkintoja, luonnekuvauksen, tuhatsanaisen sukuselvityksen sen eittämättä erinomaisista esivanhemmista, joihin olet panostanut kaikkesi, kaikkesi! Tai ainakin se ansaitsee huomiota silloin tällöin. Niin että nyt sitten raapustat Keskustaan myyntitopikkia ja salaa toivot palavasti, että minä en tartu siihen. Olisihan se noloa sanoa suoraan että virtuaalimaailman kenties legendaarisin talli ei kelpaa omistajaksi, mutta toisaalta olisi noloa jättää asia roikkumaankaan klassisella lauseella "Katsotaan jos tulee vielä muita tarjouksia". Tällaisista päätyisi varmaan ikävänsävyisen blogipostauksen aiheeksi ja mitä muutkin harrastajat sanoisivat?

Ällös pelkää vaan lue eteenpäin. Neuvon tässä kädestä pitäen mitä avainsanoja ja -asioita kannattaa myynti-ilmoitukseen laittaa, jotta pysyn siitä kaukana.

Aloitetaan siitä seikasta, että olen laiska ja veltto enkä halua tuhlata aikaani tai energiaani asioihin, jotka ovat jo lähtökohtaisesti toivottomia. Joo, tästä huolimatta pyöritän Ionicia. Go figure. Tämä tarkoittaa sitä, etten yleensä edes tarjoudu ostamaan hevosta, josta epäilen ettei minulla ole saumoja sitä saada. Säästän omaa ja myyjän aikaa ja vaivaa jättämättä kokonaan ostotarjouksen kirjoittamatta, jos on pienikin epäilys siitä, että myyjä torppaa koko jutun.

Meidän hevosillahan ei tunnetusti kilpailla ja muutenkin aktiviteetti hevosen kanssa on hyvin vähäistä. Mainitse siis myyntitopikissasi sanapari "aktiivinen koti" ja – simsalabim! – et varmasti näe minua mailla halmeilla. No okei, jos olet myymässä harvinaissukuista budjonnya tai ylipäänsä venäjänratsuhevosta tai shagyaa tai jotain muuta eksoottista rotua, saatan yrittää vääntää asian sille mallille, että jos aktiiviseksi kodiksi riittää aktiivinen jalostuskäyttö, niin voisin ostaa mielihyvin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että haluan hevosen epätoivoisesti eikä elämäni jatku ilman sitä. Voit olla imarreltu, tällaisia hevosia virtuaalimaailmassa on äärimmäisen vähän ja hevosesi on jotain todella erikoista, sellaista mitä ei 99 prosentilla virtuaalihevostelijoista ole ikinä.

Jos taas olet myymässä jotain eksoottisenrotuista elukkaa, jotain jota tiedät Ionicissa kasvatettavan ja hevosesi suku on jotain mitä Ionicista ei löydy, kannattaa myyntitopikissa vaatia ihan reilusti kisausta ja mielellään vaikka laatuarvosteluita. Olet turvassa, sillä vaikka miten paljon pureskelisin työpöytäni reunaa ja kiroilisin ohimenevää tilaisuutta täydellisen jalostushevosen hankkimiseen, en raapusta ostotarjousta. Mutta jos olet tosiaan myymässä jotain pöydänpureskelu-kategorian hevosta, kannattaa sitten toivoa, että se hevonen menee kaupaksi suht nopeasti. Jos myynnissä kestää eikä kiinnostuneita tunnu löytyvän, yritän kyllä iskeä arkaan paikkaan ja muutaman päivän tai viikon kuluttua saatan tehdä tarjouksen hevosesta tyylillä "en kisaa mutta jalostukseen pääsisi ja loppuelämän kodinkin saisi". Tiedostan kuitenkin, että tätä ei haluta ja jos saan kieltävän vastauksen, ei se mitään. Kaikki ymmärtävät.

On tietenkin melko epätoivoista yrittää myydä harvinaista hevosta tiukalla kisaamisvaatimuksella. Voit oikein hyvin vaatia kisaamista, mutta sanoa että tarvittaessa voit kisata hevosella kyllä itse, omistajan ei tarvitse vaivautua. Useimmissa tapauksissa jätän tässäkin tapauksessa ostotarjouksen kokonaan tekemättä. En pidä laatuarvosteluista ja koska laatuarvostelut vaativat kilpailemista, en pidä yleisesti ottaen kilpailemisestakaan. Ja koska nämä ovat mielestäni huono asia virtuaalimaailman kannalta, en halua että omistamani hevoset sotkeutuvat moiseen millään tasolla. Joo, poikkeuksia ja vahinkoja sattuu, olen itse kilpailuttanut hevosiani suht ahkerasti ARJ:ssä ja SPC:ssä ja joitain omistamiani hevosia on kasvattaja kilpailuttanut omissa nimissään ja niin päin pois, mutta yleisesti ottaen en pidä asiasta.

Vaikka se aktiivinen koti ei olisikaan jonkin hevosen kohdalla välttämätön vaatimus mutta silti et halua sitä Ioniciin, kannattaa asia muotoilla tähän tyyliin: "Haussa aktiivinen koti, mutta ei ole pakollinen, kaikki tarjoukset otetaan vastaan".
Tavallinen virtuaaliharrastaja lukee sen näin: "Haussa aktiivinen koti, mutta ei ole pakollinen, kaikki tarjoukset otetaan vastaan" ja ymmärtää, että vaikkei tarjolla olisi aktiviteettia, voi silti raapustaa ostotarjouksen.
Minä luen asian näin: "Haussa aktiivinen koti" ja painan Backia. Ymmärrän asian niin, että aktiivinen koti on se ihannetapaus riippumatta siitä mitä muuta asiasta sanotaan. Ja aktiivinen koti tarkoittaa kilpailemista, mutta vaikkei tarkoittaisikaan, ei meillä juuri mitään muutakaan aktiviteettia ole. Minulla ei sis ole aktiivista kotia tarjolla, joten olen siellä ostajaehdokaslistan häntäpäässä. Ja siis sehän tietenkin tarkoittaa sitä, että jos joku toinen, ihan kuka tahansa, näyttää edes vähäisiä kiinnostuksen merkkejä hevosta kohtaan, minun ostotarjoukseni heitetään roskikseen. Niinpä en edes kirjoita sitä, muista aina että olen laiska ja veltto jne.

Jos olet myymässä jotain yleisempää rotua, kuten FWB:tä, trakehneria, suomenhevosta, ehkä isoja welsh-sektioitakin, arabeja (katso etteivät ole vanhasukuisia), ei tarvitse oikeastaan edes mainita mitään aktiivisesta kodista tai kisaamisesta tai mistään. Riittää kun mainitset myynti-ilmoituksessasi, että vanhemmat ovat menossa laatuarvosteluihin tai että vanhemmilla on kilpailtu 20 sijoitusta painotuslajissaan tai ylipäänsä mainitse jotain kilpailemisista tai laatuarvosteluista. Useimmissa tapauksissa tämä riittää pitämään minut jo kaukana, sen verran allerginen olen kaikkea kilpailemiseen liittyvää kohtaan.

Vaan entäs jos olet myymässä hevosia, joille ei tarvita aktiivista kotia eikä kisaamistakaan, joiden vanhempia ei todellakaan edes harkita vietäväksi laatiksiin tai että niillä olisi kisoja? Haluat vain päästä hevosista kunnialla eroon, kunhan joku ottaisi, mutta silti et halua niitä myydä Ioniciin syystä x, y tai z? Älä pelkää, tästäkin pystyt luistelemaan kunnialla: myy paljon hevosia samalla kertaa! Kun hevosia on useampi kymmenen (mieluiten tietysti useita yksilöitä samaa rotua, kyllä minä sen yksittäisen clevelandinruunikon sieltä muiden joukosta bongaan ja teen tarjouksen), en vain osaa valita ja saatan hyvinkin jättää koko ostamisen sikseen, koska... no, en vain pysty valitsemaan järkevää määrää haluamiani hevosia! On tietenkin olemassa pikkiriikkinen riski siitä, että otan kaikki, kun en löydä sieltä seasta niitä helmiä. Tässä kohtaa voi sanoa, ettet haluaisi myydä kaikkia hevosia pelkästään yhdelle ostajalle, sitten käy helposti niin etten ota yhtään.

(Pakko mainita että tämä päättäväinen päättämättömyyteni ei rajoitu tietenkään vain virtuaalimaailmaan vaan se alkaa olla jo vitsi kotona. Mainitsin taannoin että olemme puolison kanssa ostaneet asunnon, se valmistuu ensi vuonna ja mm. sen tapettivalintoihin pystyy vaikuttamaan kun uutta ollaan ostamassa. Jos minun pitäisi päättää jotain tapettien väriä kahdestakymmenestä eri vaihtoehdosta tai parketin sävyä, asuntoon tulisi valkoinen lattia ja valkoiset seinät ja tämä kaikki viikkojen ankaran pohdinnan jälkeen. Arvaatte varmaan, että puoliso vastaa pääsääntöisesti meidän sisustusvalinnoista, minä kerron vain jos en halua jotakin. Taannoisesta autonosto-projektista, tai siitä mitä lopulta tapahtui kahden vuoden miettimisen jälkeen, en edes aloita...)

Näillä neuvoilla sitten myymään hevosia ilman että niitä edes teoriassa haluttaisiin Ioniciin!

– S

Ps. Soveltuvin osin tämä toimii myös jalostustarjouksiin ja ostamiseen.

sunnuntaina, syyskuuta 03, 2017

Väriteoriaa: lehmänkirjavat – tobiano

Tämä teksti on osa väriteoria-sarjaa.


© Bob Langrish

Ulkonäkö
Tyypillisesti tobianon valkoiset laikut ovat isoja ja suorareunaisia. Laikun raja on yleensä tarkka, tosin joskus siinä voi olla varjostusta, mutta se ei ole rikkonainen. Valkoinen kuvio on yleensä pystysuora ja ylittää selkälinjan jostain kohdasta. Päässä tobianolla on hyvin vähän valkoista, usein vain tavanomainen piirto, tähti tai pilkku, jos mitään. Herasilmiä ei yleensä esiinny. Jaloissa on yleensä sukat, useimmiten korkeat tai jalat voivat olla myös kokovalkoiset. Hännän ja harjan kaksivärisyys on melko yleistä. Toisinaan valkoisilla alueilla esiintyy pieniä tummia täpliä, joita kutsutaan englanninkielisissä maissa termillä paw prints (tassunjäljet) tai ink spots (musteläikät). Tätä pidetään yleensä homotsygootin ts. samanperintäisen tobianon merkkinä, mutta asia ei liene satavarma toistaiseksi.

Pienikuvioinen tobiano voi olla hankala tunnistaa kirjavaksi, pienimmillään tobianolla on suorareunaiset sukat ja valkoinen laikku kainalossa, hännäntyvessä tai säkän kohdalla. Suurimmillaan tobiano on kokovalkoinen, jolla on pääosin tumma pää ja tummaa väriä mahdollisesti rinnassa ja kupeilla.

Mihin on mahdollista sekoittaa?
Tobianoa on yleensä aika vaikea sekoittaa mihinkään toiseen kirjavuustyyppiin, mutta pieni- tai suurimerkkisenä esiintyessään sitä voi erehtyä luulemaan esimerkiksi sabinoksi, valkomerkkiseksi, splashed whiteksi tai joksikin muuksi. Kaikkein pienimerkkisimmät yksilöt voivat näyttää yksivärisiltä, joilla on vain sukat.

Esimerkkikuvia
Hallakko tobiano, erittäin selkeä kuvio, oikeastaan kaikki luetellut tuntomerkit löytyvät: valkoinen ylittää selän, valkoisen ja tumman alueen raja on selkeä ja suora, valkoinen laikku on iso, kuvio on selkeästi pystysuora, päässä ei näy ylimääräistä valkoista, jaloissa valkoista sen sijaan on.
Ruunikko tobiano, erittäin selkeä kuvio myös, vaikea sekoittaa oikeastaan mihinkään toiseen kirjavuuskuvioon.
Ruunikko tobiano, toisinaan tobianoilla esiintyy tuollaista päistärkarvaisuudelta näyttävää epätarkkuutta laikkujen rajoilla. Yleensä tämä on melko paikallista. Valkoiset laikut ovat sijoittuneet kuten tobianolla on tyypillistä.
Rautias tobiano, tällä näkyy noita pieniä täpliä ja jonkin verran myös varjostusta paikoin. Laikkujen rajat eivät ole niin suorat kuin esimerkiksi yllä esitellyllä hallakolla tobianolla, mutta kyllä ne tällaisetkin voivat olla.
Ruunikko tobiano, tällä on varsin paljon valkoista, se keskittyy erityisesti tuonne hevosen ylälinjalle, mutta huomatkaa että pää on tumma.
Rautias tobiano, tällä puolestaan valkoista on melko vähän, mutta kuvion pystysuoruus on erityisen selkeätä. Huomatkaa vasemman takajalan sukka, josta lähtee valkoinen "silmäpako" ylös. Sukan raja on kuitenkin hyvin selkeä, toisin kuin sabinolla ja sabinonkaltaisilla kuvioilla yleensä, joilla tätä "silmäpakoa" esiintyy myös, mutta ne ovat huomattavasti rikkoreunaisempia.
Ruunikko tobiano, varsin isokuvioinen ja tällä on myös pää melko valkoinen, poskilla, korvissa ja silmien ympärillä on kuitenkin tummaa väriä, mihin sitä tobianoilla useimmiten jääkin. Ei ole poissuljettua, etteikö kuvan hevosella voisi tobianoon yhdistyä jokin toinenkin kirjavuuskuvio (sabino tai valkomerkkisyys ehkä), mutta tobiano voi olla kyllä tämänkin näköinen.
Rautias tobiano, hyvin pienikuvioinen, tuollainen harjassa näkyvä valkoinen raita on yksi hyvä pienikuvioisen tobianon tuntomerkki.
Rautias tobiano, hyvin pienikuvioinen, takaosassa oikeastaan näkyy pieni valkoinen juova ja jaloissa on korkeat sukat. Islanninhevoset ovat yleisesti ottaen melko merkittömiä, korkeat valkoiset sukat ovat muuten harvinainen näky. Toki issikoilla esiintyy myös splashed whitea, mutta se on tobianoa harvinaisempi ja tämä ei mielestäni ole splash. Kuvassa näkyvä varsa on kirjava myös ja melko pienikuvioinen sekin.
Musta tobiano, melko epätyypillinen siinä mielessä että on herasilmäinen. Suurikuvioinen ja koska kyseessä on islanninhevonen, voisi tässä olla yhdistynyt splashed white tobianoon. Tamma on kuitenkin jättänyt yhden selkeästi tobianon varsan yksivärisestä oriista, joten tobiano on.
Musta tobiano, tällä näkyy tuota epätarkkuutta, osa laikun rajasta on päistärkarvaista eikä värien raja ole niin selkeä kuin yleensä.
Musta tobiano, erittäin pienimerkkinen: takajaloissa matalat sukat, pieni valkoinen täplä kaulalla ja kaksivärinen häntä. Sukunsa perusteella voi olla tobiano kyllä. Emä on äärimmäisen pienimerkkinen myös, mutta on jättänyt yksivärisestä oriista selkeästi tobianon varsan, joka kyllä on myös varsin tumma, valkoista on vain takaosassa.

Esiintyminen ja yleisyys
Tobiano on todennäköisesti yleisin kirjavuuskuvio, sitä esiintyy melko laajasti eri roduilla:
– Amerikanravuri (äärimmäisen harvinainen, esiintyy vain australialaisissa ja uusiseelantilaisissa peitsarilinjoissa)
– Campolino (melko yleinen?)
– Huzul (melko yleinen?)
– Irlannincob (hyvin yleinen)
– Islanninhevonen (vajaa 10% Suomen islanninhevosista on tobianoja)
– Marwarinhevonen (melko harvinainen?)
– Miniatyyrihevonen (yleinen tai melko yleinen)
– Missourinfoxtrotter ja muut lähisukuiset rekisterit (melko harvinainen?)
– Mustangi (yleisyys riippuu linjasta)
– Pottokponi (melko yleinen?)
– Paint horse (hyvin yleinen)
– Puoliveriset (erittäin harvinainen, kantakirjakohtaisia rajoituksia on, oletettavasti suurin osa tulee tobianoista trakehnereista)
– Saddlebred (melko harvinainen)
– Shetlanninponi (yleinen tai melko yleinen)
– Tennesseenwalker ja muut lähisukuiset rekisterit (melko harvinainen)

Lyhenteet ja nimitykset
Tobianolla ei ole virallista lyhennettä olemassa, lyhenteessä loppuliite -krj tarkoittaa mitä tahansa kirjavaa. Virtuaalimaailmassa tobiano lyhennetään joskus tob värimerkinnän jälkeen, esimerkiksi m tob (musta tobiano).

Vieraskieliset nimet
Englanti: Tobiano
Ruotsi: dorsalskäck (selänpuoleinen kirjavuus), myös tobianoa käytetään
Saksa: Tobiano

Genotyyppi
TO

Huomattavaa periytymisessä
Tobianon periytyminen on yksiviivaista: se on yhden dominoivan geenin aikaansaama väritys. Vähintään toisen vanhemman pitää olla tobiano, jotta varsa voisi sellainen olla.