Tervetuloa tutustumaan Ionicin paso finoihin!
Niin monen rodun esittelyssä olen jo kirjoittanut, että tätä kasvatettiin Ionicissa ihan silloin alkuvuosina 2004-05, sitten siitä luovuttiin mutta se palasi takaisin. Tai ei ehkä kokonaan koskaan kadonnutkaan tallilta. No, paso finon kohdalla näin ei ole, se ei kuulunut alkuperäisiin kasvatusrotuihin lainkaan ja ensimmäiset yksilöt keksittiin "vasta" vuonna 2008. Pasot ovat aina olleet enemmän minun projekti, Virginia ei ole niihin ihan niin ihastunut kuin minä. Nämä ensimmäiset yksilöt olivat tamma Primavera GA ja oriit Generoso de Lago Blanco ja Remigio de Lago Blanco. Myöhemmin Ioniciin on ostettu ainakin Améliesta, Djoehemista, Tijuanasta ja Douglasvillestä.
Vuosien mittaan olemme ostaneet ainakin seuraavat suvulliset hevoset:
– t. Aralina V: Raven ratsutilan kasvattama yksipolvinen tamma tuli meille Tijuanasta varsansa kanssa.
– o. Calixto AML: Amélien kasvatti, kaksipolvinen suku. Koko suku on kyllä alunperin lähtöisin Branwenista, meille sen sijaan olivat suht vieraita nimiä ja Calixto oli arvokas siitosori.
– t. Daniela AML: Toinen Amélien kasvatti, tällä oli kuitenkin ionicilainen emä. Kaksipolvinen suku. Aika paljon tätäkin käytettiin jalostuksessa.
– t. Enamorada DV: Douglasvillen kaksipolvinen kasvatti, tämänkin suku oli meille tuntematonta, joten tälle oli totisesti paljon sopivia oreja. Ja jättikin monta varsaa.
– t. Enriqueta DJH: Mitäpä ei Djoehemista olisi löytynyt... Omista tuontivanhemmista syntynyt yksipolvinen kasvatti, vanhemmat ovat sittemmin kadonneet netistä, epäilen että eivät ole jättäneet muita varsoja, jotka olisivat lähteneet pois Djoehemista.
– t. Tijuana's Elpita: Elpita tuli meille emänsä Aralina V:n kanssa, molemmat ovat olleen suhteellisen paljon käytettyjä siitostammoja.
Sitten on ollut tuontihevosia, totta kai. Noiden ensimmäisten yksilöiden lisäksi me olemme keksineet ainakin seuraavat hevoset:
– t. Canonera GA
– o. Gitano GA
– o. Paragon GA
– t. Replica GA
Nyt kun tuota paso finojen tilannetta selvittelin, oli ihan selvää että hevosia tarvitaan lisää. Osto-topikkini Keskustassa ei ollut varsinainen menestys, pasoja ei tunnu kellään enää olevan, joten piti turvautua sitten omiin tuonteihin. Tein taas tavanomaisen tempun: keksin hevosen ja sille sukua, tällä kertaa kolme kokonaista polvea. Tuontihevoset ovat ori Escandalo de la Desada ja sen täysisisko Esclava de la Desada. Kuten näkyy, molemmille on kaavailtu tälle vuodelle jo kohtuullinen määrä astutuksia ja lisää tulee (myös suvun hevosille), kunhan tässä taas saadaan aikaiseksi.
Jossain vaiheessa kasvatimme myös gaited baroqueita, jotka ovat käytännössä barokkihevosten ja espanjalaisperäisten askellajirotujen risteytyksiä. Risteytimme paso finojamme andalusianhevosiin ja kladrubeihin pääasiassa, mutta jotenkin se gaited baroque -jalostus ei koskaan lähtenyt oikein lentoon. Kuvista sinänsä ei pitäisi olla pulaa, ihanne on barokkityylinen hevonen ja sellaistan kuvia kyllä löytyy, viimeistään vähän soveltamalla. Mutta jotenkin se ei silti vain jaksanut innostaa.
Niin ja kun kuvat tuli mainittua, niin tottahan ulkonäkö on yksi paso finojen parhaita puolia. Parhaimmillaan ne ovat ihan törkeän hienonnäköisiä hevosia! Toisaalta vaihtelua riittää, osa paso finoista on suhteellisen geneerisen näköisiä otuksia, sellaisia joista eivät ne barokkipiirteet loista majakan lailla. Kuitenkin ne ovat vähän omannäköisiäänkin, eivät mitään andalusianhevosen kopioita.
– S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti