perjantaina, helmikuuta 29, 2008

Kadonneita hevosia metsästämässä

Päivitin tänään pitkästä aikaa VATYn sivuja ja erityisesti kadonneiden ahaltekien listaa. Homma sai alkunsa siitä, kun tein uudelle tekkevarsalle sivuja ja huomasin, että emän sukutaulussa oli muutamia vanhentuneita linkkejä. Sivut ja hevoset linkkien takaa olivat kadonneet ja kun oikein tonkimaan alkoi, löytyihän niitä lisääkin. Kaikki entisen Akiva Akhal-Tekesin hevoset taitavat olla hukassa, ainakin ne joita ei tallin lopettaessa saatu myytyä ja nyt kun alhippa.net-domain on suljettu, sivut ovat kadonneet bittitaivaaseen. Onneksi vanhoja osoitteita on tallessa ja WayBack Machine toimii, joten olen saanut pelastettua kadonneiden hevosten tietoja tuonne listalleni. Listalta puuttuu ainakin vielä Gin Tekla ja Gin Zanna, luultavasti ainakin muutamia muitakin hevosia. Ja totuushan on, etteivät kadonneet virtuaalihevoset bittimaailmasta lopu, ei vaikka keskittyisi vain ahaltekeihin.

perjantaina, helmikuuta 15, 2008

Se uusi arabiperhe

Saanko esitellä arabi-tamma Darija GA:n ja sen suvun? Täysin uusia nimiä kaikki tyynni, voisi sanoa suorastaan että aivan pakasta vedettyjä. Tässä on meidän arabijalostuksemme uusin tukijalka. Aivan erityisen ihastunut olen ori Ibn Majeckaan ja tamma Narzadiin ja Darijan emään Darcaan ja... No, oikeastaan vähän kaikkiin. Ainoastaan Diana on vielä ilman kuvaa, mustien tammojen kuvat ovat vähän kiven alla. Noista suvuttomista tammoista lähtevien linjojen nimet tulevat olemaan Narza, Taktik, Galaks ja Doryn. Lisää noista tammalinjoista ja hevosten nimeämisestä voitte lukea täältä.

torstaina, helmikuuta 14, 2008

Walkerit ja soring

Ajattelin kirjoitella tänne hieman asiaa reaalimaailman walkereista, niiden kilpailuttamisesta ja siihen liittyvistä ongelmista. Tai no, voisi puhua raakuuksista.

Askellajipuolella (eli ns. saddleseat-luokissa) on walkereille lähinnä kaksi eri "luokkaa" tai voisi ehkä sanoa jopa että kaksi eri maailmaa: flat shod ja performance. Flat shod-luokissa hevoset on kengitetty normaalisti, kaviot ovat normaalin pituiset, korotuksia, ketjuja eikä painoja käytetä. Liikkeet ovat normaalit, eivät liioitellun korkeat.
Performance-luokat ovat sitten näitä varsinaisia show-luokkia, hevosten etujalat hipovat suunnilleen korvia. Etukaviot ovat usein pidemmät ja kavioiden alla on painavat korotukset. Vuohisten ympärillä on ketjut. Nämä (korotukset engl. stack ja ketjut) ovat sallittuja apukeinoja ja käsittääkseni ainakin ketjujen painoilla on maksimiraja.
Näiden kahden tyylin välillä on selvä ero ja sen voi nähdä vaikkapa TWHBEA:n videoista.

Erityisesti performance-piireihin liittyy ongelma nimeltä soring. En ole keksinyt sille sopivaa suomenkielistä nimitystä, missä olisi mitään järkeä. Englanninkielinen termi tulee sanasta "sore", joka tarkoittaa kipeää, arkaa, hevosmaailmassa usein ontuvaa. Tästä voi siis päätellä että kyse ei ole mistään kovin nätistä asiasta. Jokainen siis lukee eteenpäin ihan omalla vastuullaan.

Soringin periaate on yksinkertainen: tehdään etujaloista arat tai kipeät jollain metodilla, jolloin saadaan hevonen nostelemaan etujalkoja hyvin korkealle ja vetämään takajalat pitkälle alleen. Aikaisempina vuosikymmeninä, kun soring ei ollut laitonta, se oli ihan julkista, hevosten ruununrajaat saatettiin ennen kilpailuja tehdä haavoja, joihin vuohisten ympärillä oleva ketju osui tai hevosen kavioiden ja pohjallisen väliin saatettiin laittaa teräviä esineitä. Suosituin keino lienee kuitenkin aina ollut erilaisten kemikaalien käyttö vuohisten ja ruununrajan iholla, joka tekee alueen araksi ja osuessaan siihen ketju tuottaa kipua. Ketjuthan siis ovat sallittuja välineitä eivätkä sinänsä mitenkään kipua tuottavia.

Nykyisin soring on laitonta, mutta koska sen tulokset ovat niin haluttuja ja se on niin helppoa, sitä käytetään edelleen. Helppoa se on sen vuoksi, että sillä hevonen saadaan show-kuntoon nopeasti. Muuten tuollaisen show-hevosen treenaaminen veisi vuosia eikä kaikilla hevosilla riitä rahkeet moiseen. Soringilla saadaan helposti siis aikaiseksi tuo super-korkea askel, joka on toivottua.
Jo itsessään koko idea, kivun tuottaminen, on tietysti eläinsuojelullisesti vähintäänkin arveluttavaa, mutta siinä on muitakin ongelmia. Käytetyt kemikaalit ovat usein vaarallisia, karsinogeenisiäkin (syöpää aiheuttavia) ja kun ne imeytyvät hevosen jaloista verenkiertoon, ne saattavat aiheuttaa kaikenlaisia sivuoireita: ruuansulatusongelmia, jopa ähkyä, hedelmällisyysongelmia, lihasoireita, hermosto-oireita, jopa kuoleman. Eivätkä ne ole vaarattomia aineita käsitteleville ihmisillekään.

Mekaanistakin soringia käytetään vielä. Teräviä esineitä pohjallisen ja kavion välissä, kavio raspattuna niin matalaksi, että säde osuu pohjalliseen, se vielä yhdistettynä "verryttelyyn" kovalla tiellä, keinoja löytyy kyllä.

Soringia yritetään estää kilpailevien hevosten tarkistamisella, mutta mekaanisia keinoja on hankala huomata ja kemikaaleja käytetään yleensä ennen kilpailuja, ei suinkaan enää kilpailupaikalla. Hevosten jalat tarkistetaan arkuuden ja arpien varalta, mutta näidenkin pimittämiseen on olemassa keinoja.

Tietenkin myös hevoset ja niiden liikkeet ovat kehittyneet jalostuksen myötä, joten ei voida sanoa, että kaikki korkeasti askeltavat hevoset olisivat soringin uhreja. Jotkut väittävät soringin (lähes) kadonneen lainsäädännön ja tarkistuksien myötä, mutta henkilökohtaisesti epäilen tätä hieman. Lisää tietoa löytyy esim. FOSHin linkkilistalta, erityisen suositeltavia (jos kantti kestää lukea) ovat pdf:t "Sore Winners" ja erityisesti "More Than Sore". Googlesta löytyy paljonkin linkkejä aiheesta, mutta FOSH lienee yksi luotettavimmista lähteistä. Kysyäkin saa, olen jonkin verran kerännyt tietoa tästä aiheesta.

keskiviikkona, helmikuuta 13, 2008

Uusia arabilinjoja

Kulissien takaa voin paljastaa, että Ioniciin on tulossa parhaillaan aivan uusia arabilinjoja: yksi uusi tamma ja sille samalla kolme polvea sukua taaksepäin eli yhteensä 15 uutta hevosta, 8 suvutonta ja loput suvullisia. Tällainen massakeksiminen on hauskaa, tulee kerralla enemmän hevosia ja tuonnin tuloksia voi käyttää heti jo pidempisukuistenkin kanssa, minulle kun sukutaulujen tasaisuus on sydämen asia.
Ainoa harmi siinä on vain se, että nimiä täytyy keksiä todella paljon. Koska suvuttomillekin hevosille keksitään kaksi polvea nimiä, tarvitaan tällaiseen tuontikönttiin 63 nimeä! Tilannetta helpottaa hieman se, että käytämme tuontihevosilla päätettä GA ja niiden EVM-hevosten nimien nyt ei tarvitse niin kauhean ihmeellisiä olla. Silti tuollaisen hevoslauman nimeäminen omasta päästä on melkoinen aivoriihi, jossa ei mitään idealähdettä saa jättää käyttämättä.

Joku voisi kuvitella, että suurin ongelma nimien lisäksi on kuvien hankinta, mutta se on helppo nakki. Itse olen ihastunut kovasti Joanna Jonientzin arabikuviin ja käytän niitä runsaasti. Eihän niistä näyttelykuviksi ole, mutta enpähän ole näyttelyissä hevosiani juuri käyttänytkään. Minulle on tärkeämpää kauniit, persoonalliset kuvat.

tiistaina, helmikuuta 05, 2008

Tekkelaukoista

Joskus viime syksyn puolella mutisin täälläkin ääneen sitä, että tekkelaukkoja on kovasti vähän. Tilanne on nyt onneksi näemmä muuttunut aika tavalla parempaan suuntaan, laukkoja tuntuu olevan ihan kohtuullisen kivasti. Aktiivisia järjestäjiä on muutama: Allu Express, Minnantila ja onpahan GA:kin aika monet laukat jo pitänyt. Näiden lisäksi on useampia satunnaisia pitäjiä, joten tilanne on ihan hyvä. Toivottavasti se myös pysyy sellaisena.
Laukoissa kilpailevia ahaltekejä on aika paljon. Varsinkin 3-4-vuotiaille tarkoitettu maiden-lähtö on ollut perinteisesti pakko jakaa kahteen osaan, koska osallistujia on niin paljon ja osallistujista vähintään puolet ovat tekkejä. Tekke tuntuukin olevan nelosryhmän roduista yleisin.
Mitä noihin rotuihin tulee, niin nelosryhmän uusin tulokas terskinhevonen on ottanut melkoisen kovan startin laukkaradoilla. Vaikka terski tuli mukaan LJ:n rotulistalle vasta muutama kuukausi sitten, on kilpailevia terskejä aika paljon. Berberit ja turkmeenit ovat täysin altavastaajina oallistujien määrässä. Oma ylpeyteni on tietysti Ionicin omistama tersk-ori Frantiz Ion, joka on kavunnut jo grade 1:lle asti. Sen ja muutaman kilpailleen tamman pohjalta on hyvä aloittaa laukkaterskien jalostus. Tähän astihan niitä ei ole ollutkaan, kilpailuoikeuden puuttuessa. Hatunnosto LJ:lle kuitenkin terskin ottamisesta mukaan.

Muutama päivä sitten Hevostalli.netissä oli keskustelua siitä, mikä on virtuaalisella laukkahevosella hyvä voittosumma, mitä summia täytyy olla että voi sanoa hevosen olevan menestynyt. Täysiverisillä tilanne on tietysti ihan omaa luokkaansa, niille on paljon enemmän lähtöjä ja lähdöt ovat rahakkaampia, puhumattakaan sitten varsinaisista suurkilpailuista ja niiden palkinnoista. Omasta mielestäni jo 100000 virtuaalieuroa laukkatekellä on ihan hyvä saavutus, tosin voittosumma alkaa kasvaa todella äkkiä ihan eri sfääreihin jos hevonen pärjää sen verran, että pääsee jonnekin G3- tai G2-tasolle. Maiden-lähdöissä ja vielä allowancessakin varsinkin sijoittuneiden rahat ovat melko pieniä, muutamia tuhansia virtuaalieuroja.
Ja mielestäni itse omistamani ja kilpailuttamani ahaltek-ori Akeem BRA alkaa olla jo TODELLA huippuyksilö, kun rahaa on tällä hetkellä pitkälti yli 700000. Jos onni on vähänkään myötä parissa seuraavassa startissa, Akeemin voittosumma ylittää 800 tuhannen rajan. Akeemin laukkaura alkaa olla kuitenkin loppusuoralla, ori on jo 7-vuotias ja eläkepäivät siitosoriina odottavat.