Tulipahan taas mietittyä syntyjä syviä.
Kuvitellaan että me myymme kasvattimme ostajalle, joka etsii kilpahevosta. Me emme vaadi kasvateilta kisaamista, mutta emme sen paremmin kielläkään sitä (paitsi ehkä joistain erittäin pätevistä ja harvinaisista syistä, joista en nyt tähän hätään kykene keksimään edes esimerkkiä). Me emme sen paremmin pidätä kasvateillamme mitään takaisinotto-oikeutta emmekä vaadi, että uusi omistaja edes tarjoaisi kasvattia meille takaisin ennen kuin myisi sen eteenpäin.
Alkutilanne on siis tämä. Kuvitellaan nyt, että uusi omistaja vähentää hevosiaan ja aikoo myydä myös meidän kasvattimme. Hän saa sen siis tehdä ilman meidän lupaamme eikä hän tarjoa sitä meille takaisin. Myyntitopikissa sanotaan, että hevosille halutaan aktiivinen koti, mikä nyt yleensä tarkoittaa paljoa kilpailemista. Syystä tai toisesta haluan tehdä ostotarjouksen omasta kasvatistani, ajattelen että voin sen nyt takaisinkin ottaa.
Voiko uusi omistaja kieltäytyä myymästä kasvattia takaisin kasvattajalle? Tässä tapauksessa peruste olisi selvä: me emme tarjoa hevoselle aktiivista kisakotia. Vaikka siis olisinkin kasvattaja, en täyttäisi myyntiehtoja. Onko uudella omistajalla jokin "moraalinen velvoite" myydä takaisin kasvattajalle hevonen, jonka kanssa on ehkä aloitellut menestyksekästä kisauraa ja johon on ehtinyt jo kiintyäkin jossain määrin?
Monesta varmasti kuulostaa suorastaan pyhäinhäväistykseltä, ettei kasvattaja saisi kasvattiaan takaisin. Sehän on ihan nurinkurista virtuaalimaailmassa. Käännetään kysymys toisin päin: onko kasvattaja ainoa oikea päättämään, mikä on hevoselle hyväksi ja mikä ei? Onko kasvattaja aina paras mahdollinen omistaja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti