lauantaina, maaliskuuta 22, 2014

Konerikko

Viisitoista vuotta siinä meni. Viisitoista vuotta ilman levyrikkoja tuudittaa hyvään uskoo siitä, ettei se osu kohdalle. Joten miksipä niitä varmuuskopioita tekemään, varsinkin USB-hubin hajotessa ei sille ulkoiselle kovalevyllekään jäänyt enää omaa liitintä. Niin kamalan vaikeata! Eikä sitä aina viitsi serverillekään siirtää niitä juttuja mitä on viimeksi virtuaalitalleille tehnyt, keskeneräistä ja vaikka mitä.

Niin siinä sitten kävi, että tänä aamuna läppäri käynnistettäessä sanoi ettei bootattavaa mediaa löydy ja kovalevyä pyörittäessä kuului pahaenteinen riih-riih -ääni. Ei tarvita insinööriä tajuamaan sitä, että jotain on nyt vialla. Kun se ei toennut siitä Ubuntun boottilevylläkään, levähti katastrofi naamalle: levyrikko. Kaikki mitä viimeisen 15 vuoden aikana olen tehnyt, on siellä levyllä. Varmuuskopiot? Ehe-ehe. Jotain olen joskus ottanut, mutta kun se automaatti-backup ei oikein toiminut ja ja ja...

Virtuaalitallit tässä on pienin ongelma, niistä löytyvät muutaman viikon vanhat versiot serveriltä. Harmi vain että sen jälkeen olen vääntänyt sitä lupaamaani uutta ulkoasua ja rotujaottelua Ioniciin, ja nehän eivät ole missään muualla kuin omalla kovalevyllä. Suurempi ongelma ovat valokuvat, itseotetut ja se laaja hevoskuvagalleria, jota virtuaalitalleja varten olemme keränneet. Se oli kokonaan minun kovalevylläni. Jotain vanhoja kopioita löytyy kotipalvelimelta, joten ihan kaikki ei ole menetetty, jonkin verran kuitenkin. Ne viimekesäiset Windowsin back-upit osoittautuivat turhiksi, joko levyllä tai back-upeissa itsessään on jotain rikki, koska käytännössä niistä ei löydy mitään ja alunperinkään tiedostokansioita ei niissä ollut mukana. Vakavassa harkinnassa on vielä vanha kovalevy tietojenpalautukseen, olkoonkin että se maksaa mansikoita ja hunajaa (sen lisäksi, että kävin hakemassa tänään jo uuden läppärin, joka ei ollut ihan halvimmasta päästä, kun vaatimuksena oli SSD-kiintolevy, jostain kumman syystä...).

Rakkaat kanssavirtuaalihevostelijat, nyt tulee kullanarvoinen neuvo: automaattinen varmuuskopiointi on pakollista. Säästytte monelta, monelta kirosanalta.

- S

2 kommenttia:

Chao kirjoitti...

Hei ette ole ainoita! Oma koneeni sanoi poks jokunen päivä sitten, korjaajamies ilmoitti ettei mitään, ei MITÄÄN, voida pelastaa... Ainoa minkä olisin halunnut pelastaa olisi ollut se opinnöytetyö.word. :DD (Hevosen värien genetiikka-voikkovärit, oli opettajan mielipidettä vaille valmis). Varmuuskopiot? yyyh, kauhean vaivalloista.

Voin sanoa, ettei se varmuuskopiointi enää tunnu missään. :DDD Tässä raapustelen siis koko opparin uudestaan, kiitos tyhmä pää ja laiskat kädet. Eli tervetuloa kerhoon, täältä saa myötätuntoa.

Se Ionicin Sirpa kirjoitti...

Voi ei, tunnen tuskasi! Itselläni sentään oli insinöörityön uusin versio työpaikan verkkolevyllä, ihan vain varmuuden vuoksi. Ja nythän minun kävi niinkin onnellisesti, että ulkoiselta USB-levyltä löytyi kuin löytyikin viimekesäisiä back-upeja, sieltä pitäisi siis löytyä reilu vuosi sitten ostamani valokuvat sun muut. Niitä parin viime viikon aikana tehtyjä Ionic-materiaaleja ei voi pelastaa, mutta tässä vaiheessa se ei harmita yhtään niin paljon.

Mutta juu, jokin varmuuskopiointisysteemi täytyy kehittää ja tässä vaiheessa on aika yhdentekevää, miten paljon se maksaa rahaa...