perjantaina, syyskuuta 19, 2014

Off topic: sukututkimusta reaalimaailmassa

Tämä teksti ei liity yhtään millään tavalla virtuaalihevosiin eikä edes oikeisiin hevosiin. Toki virtuaalimaailmassakin tutkitaan innokkaasti hevosten sukuja, kaivellaan vanhoja sukulaisia ties mistä kivenkolosta ja etsitään niistä tietoja, mutta se on silti kovin eri maailma kuin oman suvun tutkiminen.

Olen nimittäin tässä viime aikoina tehnyt isäni suvusta sukututkimusta ja päässyt jo ihan mukavaan alkuun, kiitos Sukuhistoriallisen Seuran tarjoamien skannattujen kirkonkirja-arkistojen ja Sukututkimusseuran Hiski-hakuohjelman. Googlesta ei nimittäin ole juuri apua kun syntymäajat menevät 1800-luvun puolelle tai sitä aikaisemmille vuosisadoille. Vaikka aina toki kannattaa yrittää, voihan joskus tärpätä.

Nuo vanhat kirkonkirja-skannaukset ovat melkoista ryteikköä, ei riitä että osaa vanhaa ruotsia (latinastakaan ei olisi paikoin haittaa), ymmärtää ruotsalaisia lyhenteitä, vaan pitää osata myös tulkita vanhoja käsialoja. Ja kuten nykyisinkin, kirjoittajien käsialat vaihtelivat tuolloin, joistain saa oikein hyvin selvää, joistain ei sitten millään. Tietenkin osa kirjoista on kärsinyt ajan saatossa ja osassa skannausjälki näyttää kehnolta. Usein teksteistä pitääkin arvata ainakin osa.

Siinä mielessä tämä kyllä muistuttaa vähän vanhasukuisen virtuaalihevosen sukutaulun selvittelyä, että pienestäkin tiedonmurusesta on oltava kiitollinen ja niitä on osattava yhdistellä keskenään. Kirkonkirjoissa nimien kirjoitusasut vaihtelevat, sukunimi saattaa putkahtaa jostain ihan yhtäkkiä ja kun tietoja on käsin kirjoitettu, virheet ovat mahdollisia, jopa todennäköisiä. Isänisänisälläni esimerkiksi on kolme eri syntymäpäivää. Oletettavasti näistä se oikea on kirkonkirjaan merkitty syntymäaika 18/2/1857, mutta myöhemmin rippikirjaan on eksynyt päivämäärä 18.12.1857 (lienee tuo kautta-viiva tulkittu ykköseksi) ja hautakivessä lukee 12.10.1857 (en kyllä ymmärrä mistä tuo on kiveen tullut). Mummu muisteli äitinsä nimen olleen Aliina Tanelintytär, Hopiavuoren torpan tyttäriä. Kirkonkirjoissa lukee Alina Danielsdotter ja Hopiavuoren torpan rippikirjoista löytyi torppari nimeltä Daniel Davidsson vaimoineen ja näin päästiin taas pätkän matkaa eteenpäin.

Virtuaalihevosten kanssa joutuu joskus siihen tilanteeseen, että on pakko tunnustaa tappionsa ja todeta, että jostain hevosesta ei löydy mitään, ei sivua, ei sukua, ei tietoja. Toisaalta sukuselvitys loppuu johonkin, niihin ensimmäisiin tuontihevosiin. Omassa sukututkimuksessa ei ole loppua, aina on edellinen sukupolvi olemassa riippumatta siitä löydätkö siitä mitään tietoa vai et. Tietojen puutteeseen törmää väistämättä. Kirkonkirjoja ei ole ymmärtääkseni edes olemassa ennen 1600-luvun loppupuolta tai 1700-luvun alkua. Sitä varhaisempien sukupolvien selvittäminen on siis jotakuinkin mahdotonta, ellei jokin sukuhaara satu hyppäämään muualle Eurooppaan ja menemään siellä kuningassukuihin. Niistä löytyy tietoa esimerkiksi Directory of Royal Genealogical Data -sivustolta ja paikoin mennään 900-luvulle asti, ehkä jopa kauemmaskin. Vaan eipä tällaisia ole omasta suvusta löytynyt, joten saan tyytyä siihen 1700-lukuun. Eivätkä ne olemassaolevat kirkonkirjatkaan aukottomia ole.

Vanha nurmijärveläinen sanonta kuuluu näin: "Hanki muija likiilt' ja hevonen kaukaalt'". Sitä on kyllä meidän suvussa noudatettu uskollisesti. Hevosista en tosin tiedä, mutta ei-nurmijärveläinen henkilö on harvinainen poikkeus 1700- ja 1800-luvuilla. Ja jos joku sitten onkin syntynyt jossain muualla, niin lähikunnat Tuusula, Vihti ja Hausjärvi ovat enimmäkseen edustettuina. Tuntui juhlalliselta, kun löysin erään noin 6. polven esi-isän olevan kotoisin Bromarvista, nykyisen Tammisaaren-Hangon alueelta! Toisaalta se nurkkakuntaisuus puolison hankinnassa on helpottanut juuri niiden kirkonkirjojen tutkimista, on helpompi tulkita/arvata käsinkirjoitettuja kylien ja talojen nimiä, kun on jo valmiiksi tietää mitä siinä voisi mahdollisesti lukea. Ja toisaalta on tietyllä tapaa suloista huomata, että isänäidinisänisä on syntynyt naapuritorpassa, parin kilometrin säteellä siitä talosta, jossa itse on elänyt lapsuutensa...

- S

2 kommenttia:

Tilli kirjoitti...

Mehän saatetaan olla jotain kaukaista sukua toisillemme, äitini suku on Nurmijärveltä myöskin :)!

Virtuaalihevosten sukujen selvittely on mukavaa puuhaa, pitkäsukuisilla tietojen kaiveluun voi mennä tuntejakin. Pidänkin enemmän vanhoista suvuista, sillä sieltä saattaa löytyä ties mitä ylläriä ja jännittävää.

S + Gin kirjoitti...

Juu, sen takia nuo vanhat virtuaalihevossuvut ovatkin mielenkiintoisia! Ja sitten kun minä en tuolloin 2000-luvun ihan ekoina vuosina edes harrastanut virtuaalihevosia vielä, niin olen bongaillut paljon kasvattajia ja talleja, joita en tunne.
Tosin aina vanhat löydökset eivät ole kovin kivoja, erään welsh mountainin suvusta löytyi ei-mountain tai määrittelemätön welsh, ja kun mountainissa ei tällaisia saisi olla. No, ajateltiin sitten welsh-porukassa, että ollaan hiljaa, kai oikeidenkin welshien suvuista löytyy jotain "väärää", kun tarpeeksi pitkälle mennään.