Edellisessä tekstissä todettiin hevoskaupan olevan merkittävin toimintamuoto virtuaalimaailmassa. Tästä on helppo tehdä päätelmä että myös jalostus on merkittävää, koska se on osin hevoskauppaa itse ja toisaalta se tuottaa materiaalia eli virtuaalihevosia mahdollista hevoskauppaa varten. Totta kai kauppaa voidaan käydä myös suvuttomista hevosista, jotka eivät ole varsinaisen virtuaalisen hevosjalostuksen tuotetta, mutta nykyään suvuttomien määrä on aika pieni verrattuna suvullisten hevosten määrään. Ja jos oikein tarkkaan mietitään, hevosen keksiminenkin voidaan nähdä jonkinlaisena "jalostamisena", sillä hevosella vain ei ole sukua ja tällaiset hevoset ovat erittäin arvokkaita jalostukselle, koska niitä voidaan yhdistää mihin tahansa toiseen hevoseen ilman pelkoa linjasiitoksen vaarasta.
Jalostus on tärkeätä myös siksi, että sen avulla hevoset ja siinä samalla myös kasvattajat jättävät jälkensä virtuaalimaailmaan. Vaikka hevosella olisi miljoona sijoitusta ja kaikki mahdolliset laatuarvostelupalkinnot, muttei yhtään varsaa, se unohtuu kuolemansa jälkeen. Se ei vaikuta mihinkään ja on aivan sama virtuaalimaailman kannalta onko hevosta koskaan ollut olemassakaan.
Tästä löytyy ihan esimerkkikin: vertaillaan kahta vanhaa tekketammaa, Haldia ja Boonong Editionia. Ne olivat tietääkseni miltei samanlaisia 2000-luvun alun tammoja molemmat: ei kisoja, ei laatuarvosteluita, ei näyttelymenestystä, tai jos olikin, ovat tulokset näistä kadonneet aikojen saatossa. Molemmat asuivat ainakin osan aikaa Kalmoniemessä, yhdessä tuon ajan tunnetuimmista tekkesiittoloista. Boonong Edition oli kuulemma Meepun (omisti Kalmoniemen tuolloin) lempihevonen, Haldin hän taas myi pois.
Haldin kuitenkin tunnistanevat kaikki, jotka ovat vähänkään perehtyneet vanhoihin tekkesukuihin. Se on merkittävä ja kuuluisa hevonen vielä tänäkin päivänä, vaikka tamma itse vaikutti noin 15 vuotta sitten. Boonong Editionista ei ole kuullut kukaan eikä kukaan tietäisi siitä mitään, ellei Virginia olisi aikanaan lisännyt sitäkin VATY:n kadonneiden hevosten listalle. Mutta niinpä Boonong Edition ei varsonut kertaakaan, kun sen sijaan Haldi jätti kymmenkunta varsaa, joista suurinta osaa käytettiin jalostuksessa myös. Haldi on edelleen yleinen näky pitkäsukuisten ahaltekien suvuissa, jos niitä kaivaa tarpeeksi kauas. Tietenkin asiaan vaikuttaa se, että Virginia aikanaan pelasti noita kadonneiden ahaltekien tietoja tuonne VATY:n listalle, joten yhä tänäkin päivänä ihmiset voivat siis linkittää Haldin nimen sukutauluissa ja löytää sille jonkinlaiset perustiedot. Sama tietenkin koskee Boonong Editionia, joka on tuolla listalla myös, mutta kukapa sitä voisi linkittää mihinkään?
Koska suku on oikeastaan ainoa jalostusperuste ja hevosten suvut yleensä ovat uniikkeja, ovat kaikki hevoset näinollen arvokkasta jalostusmateriaalia. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että jokainen hevonen on tärkeä oman rotunsa kannalta. Jokaisen hevosen käyttäminen jalostuksessa laajentaa omalta pieneltä osaltaan rodun jalostuspohjaa, joka harvalla rodulla on edes riittävän laaja ja monipuolinen. Kannattaa myös muistaa se, että suku ei katoa. Suvun hevoset voivat kadota netistä (mikä on kovin paheksuttavaa ja ikävää kyllä), mutta suku pysyy näiden jälkeläisellä siitä huolimatta.
Edellä esitetyn perusteella väitän, että jalostuksessa määrä on laatua: suuri kasvattimäärä mahdollistaa enemmän kaupankäyntiä ja levittää käytettyjen hevosten sukuja laajemmalle kuin pieni nypellys muutaman hevosen ja kasvatin kanssa. Samalla vähenee riski siitä, että jokin sukulinja tulee katoamaan myöhemmin kokonaan. Hevosia katoaa virtuaalimaailmasta jatkuvasti, sille vain ei voi mitään, mutta sukujen, jalostuksen ja jatkuvuuden takia on parempi, että kymmenestä varsasta katoaa kaksi kuin että kahdesta varsasta katoavat molemmat. Lisäksi väitän myös, että kaikki, mikä estää tai rajoittaa jalostusta, on pahasta. Itse yritän rimpuilla irti tasasukuisten suosimisesta ja tiettyjen rotujen kohdalla myös lajipainotuksien kyttäämisestä.
- S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti