The Equine Tapestry -kirja on mainittu blogissa pariin otteeseen, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kirjoittaa lyhyen listan kaikenlaisista uusista termeistä ja muista asioista, joita kirjassa tulee vastaan. Kesän kunniaksi siis uusia väri- ja merkkitermejä, olkaapa hyvät!
Tostado
Tostado on eteläamerikkalainen (ilm. espanjankielinen) sana raudikolle, jonka häntä ja harja ovat muuta peitinkarvaa tummemmat, vaikkakaan eivät mustat, kuten ruunikolla. Jos tostado yhdistyy siimaan, se voidaan helposti sekoittaa punahallakkoon, vaikka hevoselta puuttuvat muut hallakkovärien tunnusmerkit.
Tostadoa esiintyy laajalti eri roduilla, kirjassa mainitaan erikseen vanhat venäläiset rodut don ja karabakh, joilla toisinaan esiintyy erityisen selvä tostado-kuvio yhdistettynä metallinkiiltoiseen peitinkarvaan. Jonkinlainen esimerkki tostadosta on myös meidän don-ori Gavriil NEF ja budjonny-ori Trze Shelekhov (jonka kuvassa on don tai don-risteytys). Nämä venäläiset rodut eivät missään tapauksessa ole kuitenkaan ainoita, joilla tostadoa esiintyy.
Light black
Käytän tästä englanninkielistä termiä, koska suora suomennos olisi "vaaleanmusta", jota taas on joskus käytetty hiirakosta ja tässä ei ole kyseessä hiirakko. Light black on harvinainen, ilmeisesti toistaiseksi tunnistamaton diluutioväri, jota esiintyy sellaisillakin roduilla, joilla ei muita diluutioita ole, kuten arabeilla. Light black -hevoset ovat geenitestien perusteella mustia, mutta väri on vaalentunut silmiä myöten. Light blackit voivat olla väriltään pronssinvärisiä tai melko vaaleita harmaita. Monilla on vaaleat silmät, varsana mahdollisesti siniset, mutta aikuisena meripihkanväriset (samankaltaiset kuin samppanjaväreillä). Iho on usein vaalea, "laventelin sävyinen".
Yksi geenitestattu light black arabi on ori Ali-Zeus. Kuvia light blackeistä, myös Ali-Zeuksesta, löytyy HorseColors.us:stä.
Morgan-diluutio
Morganinhevonen on vanhahko rotu, jonka sukulinjat ovat pääsääntöisesti erittäin hyvin dokumentoidut useiden sukupolvien ajalta, ja myös hevosten värit siinä samalla. Siksi onkin harvinaista, että morganeista löytyy jotain eriskummallista. Morgan-diluutio on yksi tällainen väri. Se polveutunee tamma Mehlwood Marybellestä ja on ilmeisesti resessiivinen, koska diluutio näkyy ilmeisesti vain hevosissa, joiden suvussa kys. tamma esiintyy molempien vanhempien puolella. Yksi tällainen on tamma TL Champagne Sensation, jolla Mehlwood Marybelle on sekä ie että ee. Tästä hevosesta löytyy joitain kuvia netistä. Onko kyseessä sitten vanha mutaatio, joka on kulkenut piilossa sukupolvien ajan ja mahdollisesti tunnistettu väärin menneinä vuosikymmeninä ja -satoina, vai onko se uusi mutaatio, siitä ei ole tietoa eikä oikein arveluitakaan.
Morgan-diluutio muistuttaa hopeavärejä siinä mielessä, että se vaalentaa vain mustaa pigmenttiä, ei niinkään ruskeata. Geenitestaus kuitenkin on antanut hopeageenistä negatiivisen tuloksen eikä hopeaa löydy hevosten suvuista muutenkaan (puhumattakaan siitä, että se on hyvin harvinainen väri morganeilla). Erona hopeaväreihin ovat myös morgan-diluuttien silmät: ne ovat syntyessä siniset ja iän myötä muuttuvat kullan-vihreiksi.
Iberohallakko
Niin kauan kuin hallakkoväreille on ollut olemassa geenitesti, on myös tiedetty, että se ei jotenkin toimi iberorotujen (pääasiassa kai PRE) kanssa. Aivan hallakonnäköiset iberohevoset ovat saaneet testeissä negatiivisen tuloksen hallakkogeenistä. Oletettavasti näillä iberohevosilla värin aiheuttaa eri mutaatio kuin mikä aiheuttaa muiden rotujen hallakkovärityksen ja tätä yhtä muilla roduilla esiintyvää mutaatiota ("markkeria") testaava geenitesti ei tietenkään tunnista toista mutaatiota. Yksi tunnettu tumman hiirakon näköinen andalusiaori on Mejicano XXIX ja se on jättänyt useampia hallakonnäköisiä jälkeläisiä, jotka ovat saaneet negatiivisen tuloksen hallakkogeenin testeissä.
Iberohallakko herättää kuitenkin ainakin minussa paljon jatkokysymyksiä. Useimmat amerikkalaiset rodut polveutuvat ainakin osittain nimenomaan iberoroduista ja toisaalta taas hallakkovärejä (siis niitä "perinteisiä" hallakkovärejä) esiintyy monilla roduilla, jotka ovat selkeästi ja osin ihan testatustikin iberialaista alkuperää (Spanish mustang, Sorraia mustang, criollo, campolino jne). Tämän perusteella oletettavaa siis on, että iberoroduilla on joskus esiintynyt myös perinteistä hallakkovärejä. Aiemmin oletettiin, että hallakkovärit ovat sittemmin kadonneet Iberian niemimaalta (samoin kuin lehmän- ja tiikerinkirjavat, ymmärtääkseni andalusianhevosissa ja lähisukuisissa roduissa on näitäkin värejä esiintynyt mutta ne on myöhemmin jalostettu pois), mutta mikä tämä iberohallakko sitten on? Jokin uusi mutaatio?
Salpicada
Salpicada muistuttaa paljon rabicanoa, mutta valkoisten päistärkarvojen sijainti eroaa hieman perinteisestä rabicanosta. Ensinnäkin salpicadalla ei ole yleensä ihan niin paljon valkoista hännäntyvessä kuin rabicanolla. Kathman väittää, että kun rabicanolla päistärkarvaisuus keskittyy pääasiassa kylkiin, salpicadalla sitä esiintyy eniten lanteen ja ristin alueella. Sen perusteella, mitä olen nähnyt kuvia salpicadoiksi väitetyistä hevosista, en kyllä allekirjoittaisi tätä ainakaan ihan täysin. No, toistaiseksi salpicadaa väitetään esiintyvän vain mangalargoilla, joten hirveätä sekaannusta ei varmaan rabicanon ja salpicadan kanssa saada aikaan.
Tässä vähän listaa salpicadoiksi epäillyistä hevosista kuvineen:
Sultão do Cal
Tél Nobre da S.L.G. (toiseksi alin kuva)
Lembrança Bica de Pedra
Bali BI
(näistä moni menisi kyllä ainakin minulle ihan täydestä rabicanona tai jonain sabinonkaltaisena kuviona)
–S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti